Vasemmistoliitto 8 %
Vänsterpartiet, Ruotsi 5 %
Socialistisk Vensterparti, Norja 8 %
Socialistisk Folkparti, Tanska 13 %
Vinstrihreyfingin, Islanti 17 %
Die Linke, Saksa 5 %
Partido Socialista, Portugali 28 %
Sosiaalidemokraattien vasemmalla puolella olevien puolueiden kannatusprosentteja muutamista maista. Ne ovat menettäneet kannatustaan ensin vihreille puolueille ja sen jälkeen populistisille oikeistopuolueille, ja tämä jälkimmäinen siirtymä varsinkin on erikoista.
Lisäksi
tutkimustieto todistaa hyvin selvästi, että äänestysaktiivisuus
vasemmistossa – koskee myös demareita – on selvästi huonompaa
kuin oikeistossa Yksi syy tähän on, että usko on mennyt. Kun
huono-osaisin väestö ei koe olojensa parantuneen, vaikka kuinka on
vasemmistopuolueita äänestetty, niin mitä sitä enää
äänestämään,
tyhjän saa ilmankin.
Tähän asetelmaan sopii nyt myös
se, että oudot äärioikeistolaiset puolueet ovat tulleet ikään
kuin viimeiseksi ratkaisuksi ja toivon antajaksi. Äänestetään
sitten niitä, vaikka tiedetäänkin niiden synkistä
ominaisuuksista.
Meillä SKDL oli vahvimmillaan pitkän
aikaa sotien jälkeen, huippuna 23 prosentin kannatus
eduskuntavaaleissa 1958. Lähihistoriasta
tarjoaa konkreettisen romahdusesimerkin Saksan uusi
vasemmistopuolue
Linke,
joka syntyi, kun entisen DDR:n sosialistisen yhtenäisyyspuolueen
SED:n jatkaja PDS yhdistyi SPD:stä eronneiden perustamasta WASG:sta.
Uusi
puolue nousi parlamenttiin 2005 8,7 prosentin kannatuksella ja
jatkoi kasvua 2009 lähes 12 prosentin suosiolla nousten suurimmaksi
oppositiopuolueeksi. Nyt tilanne on kuitenkin lässähtänyt niin,
että Tiedonantajan juttu puolueen alamäestä oli otsikoitu: Elääkö
Die Linke viimeisiä päiviään? (TA 10/2022)
Juttu
oli käännetty amerikkalaisesta sosialistisessa Jacobin-lehdestä,
jossa tilanne kuvattiin näin: ”Die Linken umpikuja on väistämätön.
Puolueen perinteinen itäsaksalainen kannattajakunta on vähentynyt
voimakkaasti luonnollisen poistuman kautta. Linkellä on riveissään
huomattava määrä ay-aktiiveja, mutta puolue ei ole kuitenkaan
kyennyt vakiinnuttamaan asemiaan järjestäytyneen työväenliikkeen
sisällä.”
Saksan sosiaalidemokraattinen puolue ei ole
saanut siirtymää Linkestä, koska SPD on kääntynyt Linken esillä
pitämän propagandan mukaan uusliberalismiin.
Suomessa
tuloerojen kasvu jatkuu, mutta tämä ei ole saanut Vasemmistoliiton
kannatusta palaamaan yli 10 prosenttiin, jossa se oli vielä vuoden
1999 eduskuntavaaleissa. Toisaalta tuloerot ovat sellaista
matematiikkaa, että vaikka ne ovat selvästi kasvaneet,
niin samanaikaisesti köyhimmän väestön omat nettotulot joka
tapauksessa ovat nousseet.
Vuodesta 1995 vuoteen 2020
nousi pienituloisimman kymmenyksen reaalitulojen
keskiarvo 31 prosenttia suurituloisimman kymmenyksen 88
prosenttia.
Kansan
Uutisten politiikantoimittajana jo vaalien aikana 1999 ollut Kai
Hirvasnoro ihmetteli
sitä melkein ikuisuusasiaa, miksi
Vasemmistoliiton
kannatus on aina se sama noin kahdeksan prosenttia. Miksi se ei
nouse, vaikka Li Andersson on yksi Suomen arvostetuimmista
puoluejohtajista? Mutta
sentään kahdeksan prosenttia - tarkemmin
ajatellen Hirvasnoro kirjoittikin,
että nykyisissä olosuhteissa
Vasemmistoliitto
on pärjännyt jopa
hyvin:
”Se
on
sitkeä selviytyjä ja vaikuttaja siinä missä oikeastaan kaikki
muut demareista vasemmalla olevat modernit vasemmistopuolueet ovat
pystyneet vain hetkellisiin tähdenlentoihin, useimmat eivät
siihenkään. Eurooppalaisessa vasemmistossa on ollut hetkellisiä
johtotähtiä lähinnä Saksassa ja Etelä-Euroopassa.” (KU
24.12.2022)
”Vaikuttajana Vasemmistoliitto
pesee lähes koko muun eurooppalaisen vasemmiston. Ruotsin
vasemmistopuoluekaan
ei ole koskaan ollut hallitusvastuussa. Jos haluamme vasemmiston
olevan vahva ja elinvoimainen vaihtoehto, joka voi kasvaa ulos siitä
kannatuslokerosta, jossa me olemme kaikissa Pohjoismaissa, se
edellyttää, että puolueilla on kykyä toimia myös
hallitusvastuussa ja osoittaa äänestäjille, että saamme
poliittisia tavoitteitamme läpi ollessamme vallassa.”
AUTOMAATIO
VAIKUTTAA
POLIITTISIIN NÄKEMYKSIIN
Pari
vuotta sitten Helsingin yliopiston tutkija Zhen Imin havaitsi
yllättäen, että automaation lisääntyminen vaikuttaa
työntekijöiden poliittisiin näkemyksiin. Tohtorinväitöskirjassaan
hän totesi, että automaatio uhkaa perinteisiä palvelualan
ja teollisuuden työpaikkoja ympäri maailmaa, ja tämä aiheuttaa
huolta oman sosiaalisen aseman laskusta. Samalla kilpailu
sosiaalietuuksista ruokkii radikaalien oikeistopuolueiden kannatusta
uhatuilla aloilla. Automaation uhkaamat työntekijät kannattavat
oikeistopopulistisia puolueita, kuten Suomessa
Perussuomalaiset-puoluetta tai Ranskan Front Nationalia. Logiikka
tuollaisessa äänestyskäyttäytymisessä on, että ajetaan vain
omaa etua. Naapureista, työttömistä, sairaista, vanhuksista ei
väliä.
Yllättävä ja ristiriitainen tulos Iminin
väitöstutkimuksessa oli, että automaation uhkakuvat tiedostavat
jättävät kuitenkin useammin äänestämättä kuin ne työntekijät,
joiden työpaikat eivät ole automaation vuoksi
uhattuina.
Esimerkiksi Saksassa Linke ei vastaa
automaatiouhkiin. Linkeä on sanottu enemmänkin kaikenlaista
solidarisuutta ja suvaitsevaisuutta tukevaksi ”elämäntapapuolueeksi”,
joka ei perinteisen
vasemmiston
tavoin keskity
sosiaalisiin ja taloudellisiin tekijöihin. Linke
ei ole vallankumouspuolue, vaan painottaa
sellaisia asioita
kuin ilmastonmuutoksen torjuntaa,
ihonväria
ja
seksuaalista
suuntautumista,
toisin sanoen tekijöitä,
jotka luonnehtivat ihmistä hänen yhteiskunnallisesta asemastaan
riippumatta.
Solidaarisuutta
aina
kuin kahleet, ikeet meitä painaa.
kari.naskinen@gmail.com