”Kiinalaiset
tulevat, oletko valmis”, otsikoidaan tänään Helsingin Sanomissa.
Jutussa käsitellään turismia: joskus 2000-luvun alussa
kiinalaisten osuus matkailukulutuksesta oli kolme prosenttia, nyt se
on jo 21 prosenttia.
Ollaan valmiita tai ei, on Kiinan nousu maailman talouden kärkeen tosiasia. Suomessakin kiinalaiset omistavat suurimman elokuvateatteriketjun, yhden radiokanavan, hotelleja Lapissa, osan Uudenkaupungin autotehtaasta jne. Nämä tietenkin ovat pikkujuttuja, kun tiedetään se, millä paineella Kiina on tullut USA:n ja Euroopan markkinoille.
Yhdysvallat on jo hyvin riippuvainen Kiinasta, joka on sen suurin vientimaa. Riippuvuus on myös sitä, että Kiinalla on hallussaan yli 1000 miljardin dollarin arvosta USA:n valtion velkakirjoja.
Jyrki Kataisen ollessa kilpailukyvystä ja investoinneista vastaava EU-komissaari hän sanoi, että Euroopassa on oltava paremmin hereillä ja seurattava tarkkaan, ketkä ostavat strategisia kohteita ja parhaita yrityksiä. Pahimmillaan EU:n ulkopuolelta tuleva yritys ostaisi sähköverkkoja ja satamia, ja kun poliittinen tilanne kiristyisi, voisi ostaja sulkea omansa.
Eikä tämä enää ole sitä, että Kiina ”ostaisi”. On ostanut jo. Kun talouskriisi koetteli Kreikkaa, Portugalia ja Italiaa, pääsi Kiina kaupoille. Energiauutiset 5/2019 luetteli kiinalaisten hankkimat omistusosuudet eurooppalaisissa energiayhtiöissä:
2012: kantaverkkoyhtiö REN, Portugali 25 %
2014: kantaverkkoyhtiö Terna, kaasuyhtiö SNAP, Italia 35 %
2016: sähköyhtiö Public Power Corp., Kreikka 24 %
2016: kantaverkkoyhtiö National Grid, Britannia 11 %
2017: energiayhtiö Copelouzos, Kreikka 75 %
2017: sähköverkkoyhtiö EDP, Portugali 75 %
2018: kantaverkko- ja kaasunjakeluyhtiö Enveco, Luxemburg 25 %
Energia on niitä kaikkein strategisimpia kohteita, joita Katainen tarkoitti. Kiina on avainasemassa myös ilmastonmuutosasiassa. Eivät siinä meidän muiden kitinät paljon auta, kun esimerkiksi tuli sellainen tieto, että viime vuonna Kiinassa annettiin aloituslupa 40 uudelle kivihiilikaivokselle. Vuoden 2019 alkupuoliskolla hiilidioksidipäästöjen kasvu Kiinassa oli neljä prosenttia, mikä merkitsi noin prosentin kasvua maailman päästöissä kokonaisuudessaan.
Iso strateginen asia on tieto. Kiinalla on Huawei, joka on ottanut mallia Nokiasta ja Ericssonista. Se tekee tietoverkot itse ja vastaa niiden päivityksistä, mutta eurooppalaisista poiketen Huawein on annettava kaikki tietonsa oman maansa turvallisuuspalvelulle, jos se niitä tarvitsee.
Siinä missä amerikkalaiset yrittävät lisätä vaikutusvaltaansa murhaamalla kaukomailla johtajia, Kiina tekee bisnestä. Suomalaistenkin verkko-ostoksista 53 prosenttia tapahtuu Kiinasta. Kuluttajansuojassa on joitakin ongelmia, mutta kun halvalla saa, niin olkoot.
Laatuongelmiakin on, mutta ei enää kaikkein olleellisimmissa asioissa. Brysselissä toimivan Bruegel-ajatushautomon johtaja Guntram Wolff sanoi vuosi sitten Helsingissä järjestetyssä seminaarissa, että lännen hermostuneisuus johtuu isoksi osaksi siitä, että Kiina on saavuttanut tuotteidensa laadussa Euroopan ja USA:n.
”Kiinalaisten patenttien määrä lisääntyy ja maan yliopistot ovat jopa parempia kuin meillä. Esimerkiksi koneenrakennuksessa Kiinan yliopistot ovat ylivoimaisia eurooppalaisiin verrattuna”, sanoi Wolff.
Yritystoiminta Kiinan keskusjohtoisen valtion suojissa on myös toisenlaista kuin meillä täällä perinteisessä markkinataloudessa. Kun Kiinassa katsotaan, että nyt satsataan johonkin, niin sitten pannaan täysi rähinä päälle. Resursseja kyllä riittää, eikä kukaan inise vastaan, jos heitetään pari miljardia yritystukea hyväksi havaittuun hankkeeseen.
Euroopan kannalta näissä Kiina-asioissa on yksi merkittävä juttu sekin, että isot talousmahdit tekevät mieluiten kahdenvälisiä sopimuksia. Miten on Euroopan laita, kun Kiina ja USA keskenään sopivat asioista?
kari.naskinen@gmail.com
Ollaan valmiita tai ei, on Kiinan nousu maailman talouden kärkeen tosiasia. Suomessakin kiinalaiset omistavat suurimman elokuvateatteriketjun, yhden radiokanavan, hotelleja Lapissa, osan Uudenkaupungin autotehtaasta jne. Nämä tietenkin ovat pikkujuttuja, kun tiedetään se, millä paineella Kiina on tullut USA:n ja Euroopan markkinoille.
Yhdysvallat on jo hyvin riippuvainen Kiinasta, joka on sen suurin vientimaa. Riippuvuus on myös sitä, että Kiinalla on hallussaan yli 1000 miljardin dollarin arvosta USA:n valtion velkakirjoja.
Jyrki Kataisen ollessa kilpailukyvystä ja investoinneista vastaava EU-komissaari hän sanoi, että Euroopassa on oltava paremmin hereillä ja seurattava tarkkaan, ketkä ostavat strategisia kohteita ja parhaita yrityksiä. Pahimmillaan EU:n ulkopuolelta tuleva yritys ostaisi sähköverkkoja ja satamia, ja kun poliittinen tilanne kiristyisi, voisi ostaja sulkea omansa.
Eikä tämä enää ole sitä, että Kiina ”ostaisi”. On ostanut jo. Kun talouskriisi koetteli Kreikkaa, Portugalia ja Italiaa, pääsi Kiina kaupoille. Energiauutiset 5/2019 luetteli kiinalaisten hankkimat omistusosuudet eurooppalaisissa energiayhtiöissä:
2012: kantaverkkoyhtiö REN, Portugali 25 %
2014: kantaverkkoyhtiö Terna, kaasuyhtiö SNAP, Italia 35 %
2016: sähköyhtiö Public Power Corp., Kreikka 24 %
2016: kantaverkkoyhtiö National Grid, Britannia 11 %
2017: energiayhtiö Copelouzos, Kreikka 75 %
2017: sähköverkkoyhtiö EDP, Portugali 75 %
2018: kantaverkko- ja kaasunjakeluyhtiö Enveco, Luxemburg 25 %
Energia on niitä kaikkein strategisimpia kohteita, joita Katainen tarkoitti. Kiina on avainasemassa myös ilmastonmuutosasiassa. Eivät siinä meidän muiden kitinät paljon auta, kun esimerkiksi tuli sellainen tieto, että viime vuonna Kiinassa annettiin aloituslupa 40 uudelle kivihiilikaivokselle. Vuoden 2019 alkupuoliskolla hiilidioksidipäästöjen kasvu Kiinassa oli neljä prosenttia, mikä merkitsi noin prosentin kasvua maailman päästöissä kokonaisuudessaan.
Iso strateginen asia on tieto. Kiinalla on Huawei, joka on ottanut mallia Nokiasta ja Ericssonista. Se tekee tietoverkot itse ja vastaa niiden päivityksistä, mutta eurooppalaisista poiketen Huawein on annettava kaikki tietonsa oman maansa turvallisuuspalvelulle, jos se niitä tarvitsee.
Siinä missä amerikkalaiset yrittävät lisätä vaikutusvaltaansa murhaamalla kaukomailla johtajia, Kiina tekee bisnestä. Suomalaistenkin verkko-ostoksista 53 prosenttia tapahtuu Kiinasta. Kuluttajansuojassa on joitakin ongelmia, mutta kun halvalla saa, niin olkoot.
Laatuongelmiakin on, mutta ei enää kaikkein olleellisimmissa asioissa. Brysselissä toimivan Bruegel-ajatushautomon johtaja Guntram Wolff sanoi vuosi sitten Helsingissä järjestetyssä seminaarissa, että lännen hermostuneisuus johtuu isoksi osaksi siitä, että Kiina on saavuttanut tuotteidensa laadussa Euroopan ja USA:n.
”Kiinalaisten patenttien määrä lisääntyy ja maan yliopistot ovat jopa parempia kuin meillä. Esimerkiksi koneenrakennuksessa Kiinan yliopistot ovat ylivoimaisia eurooppalaisiin verrattuna”, sanoi Wolff.
Yritystoiminta Kiinan keskusjohtoisen valtion suojissa on myös toisenlaista kuin meillä täällä perinteisessä markkinataloudessa. Kun Kiinassa katsotaan, että nyt satsataan johonkin, niin sitten pannaan täysi rähinä päälle. Resursseja kyllä riittää, eikä kukaan inise vastaan, jos heitetään pari miljardia yritystukea hyväksi havaittuun hankkeeseen.
Euroopan kannalta näissä Kiina-asioissa on yksi merkittävä juttu sekin, että isot talousmahdit tekevät mieluiten kahdenvälisiä sopimuksia. Miten on Euroopan laita, kun Kiina ja USA keskenään sopivat asioista?
kari.naskinen@gmail.com
