Uusimmillakin sukupolvilla Lahdessa on jonkinlainen perimätieto siitä, että
Lahteen tuli sodan jaloista noin 10 000 evakkoa, suurin osa Viipurista ja
Viipurin maalaiskunnasta. Kun Ainopuiston kesäteatterin katsomossa kääntää
katseen vasemmalle, näkyy viipurilaisen Vakuutusyhtiö Suojan 1947 rakennuttama kerrostalo
Suojalinna ja Viipurin musiikkiopiston rakennus. Teatteriesitys Viipurin reippaat tapahtuu Lahden
historiallisen museon edustalla Kartanon puistossa Emil Wikströmin Aino-suihkukaivon ympärillä.
Siirtolaisten tulo Lahteen oli iso asia. Vaikka Timo Taulon kirjoittama näytelmä on pääosin leppoisaa
kotiseutuhenkistä muistelua, niin esille tulee myös niitä ristiriitoja, joita tuo
ruljanssi aiheutti. Törmäyksiä syntyi, kun hämäläisten ja karjalaisten tavat ja
tottumukset eivät aina olleet samanlaisia. Nykypäivän maahanmuuttotilanteen
tavoin herätti arvostelua sekin, että uusien tulijoiden asioita järjestettiin kuntoon,
lahjataloistakin puhuttiin.
Näytelmän nimi tulee siitä, että esityksen runkona toimii Viipurin Reippaan
naisjaoston voimisteluryhmän touhuaminen uudessa kotikaupungissa. Erinomainen
asia on, että Reippaan toiminnasta on vaihteeksi esillä juuri tämä puoli, eikä
jalkapallo, josta Viipurin ja Lahden Reippaan yhteydessä aina voittopuolisesti
puhutaan. Sitä paitsi toimiihan nimenomaan alkuperäinen Viipurin Reipas tällä
nimellään edelleen Lahdessa voimisteluseurana, josta nytkin on viisi naisvoimistelijaa
maajoukkuevalmennuksessa.
Paikallishistoriaa läpi käyvässä näytelmässä on mukana monta oikeilla nimillä
esiintyvää henkilöhahmoa. Tunnetuimpana nousee esille kauppias Erkki Kääpä, joka 1940 toi herkku- ja
sekatavarakauppansa Lahteen. Se oli aloittanut toimintansa jo 1840 Terijoen
Kuokkalassa ja Ollilassa sekä naapuripitäjässä Kivennavalla. Kääpän
myymäläketjuun kuului enimmillään 14 elintarvikekauppaa, kolme tavarataloa,
kaksi kenkäkauppaa, kemikalio ja ravintolakin. Suomen ensimmäisessä
Citymarketissa Paavolassa Kääpä aloitti 1971. Toimintansa Kääpä Oy lopetti
2008, mutta viidennen sukupolven kauppias, nuorempi Erkki Kääpä pitää Helsingissä edelleen K-supermarkettia.
Näytelmässä ei ole kovin jämptiä juonta, vaan se koostuu erilaisista
kuvaelmista, jotka liittyvät aiheeseen. Kevyitä musiikkinumeroitakin on
sopivasti. Lisäksi on iso videotaulu, jossa välillä käydään läpi sodan vaiheita
filminpätkin ja presidenttien puhein. Täydennystä tarjoaa käsiohjelma, johon on
kerätty hyvää tietoa viipurilaisten tulosta Lahteen. Ohjelmalehtisestä on tämän
jutun kuvakin, jossa on Kääpän kotiinkuljetusautoja.
Viipurin Reippaastakin käsiohjelmassa on lisätietoa, ja myös näytelmässä luetellaan
seuran Viipurissa ollut lajivalikoima: hiihto (1892), soutu (1892), luistelu
(1894), paini (1898), yleisurheilu (1902), visapallonheitto (1902), pyöräily
(1905), jalkapallo (1907), jääpallo (1907), hirrensyöksy (1907), curling (1909),
jäähockey (1927). Lahdessa puolestaan pelattiin pesäpalloa viipurilaisten tänne tullessa.
Viereisen Lahdenkadun liikenteestä huolimatta näyttelijöiden repliikit kuuluvat
hyvin mikrofonien ja kaiuttimien ansiosta. Koska näyttelijät ovat
harrastelijoita, on Timo Taulo ottanut tämän huomioon ohjauksessaan.
Karjalainen vilkkaus vain kärsii siitä, että kohtausten välillä on aina selviä
taukoja, koska rytmitys ei ilmeisesti ole voinut olla liian tiukka amatöörien esityksessä.
Kotiseutunäytelmän ”kotitekoiset” näyttelijät selviytyvät hommasta ihan hyvin,
ja sääkin suosii nyt esityksiä. (Aamu ei kuitenkaan Viipurissa ollut "uamu", se on kyllä savolaisten viäntämistä.)
kari.naskinen@gmail.com