Yleisradio aloitti television värikoelähetykset 50 vuotta sitten. Mukana alan
kehityksessä oli heti myös Salora Oy, joka oli aloittanut perehtymisen väritelevisiotekniikkaan
jo pari vuotta aiemmin. Ensimmäiset prototyypit valmistuivat Salossa alkuvuodesta
1968 ja niiden julkinen ensiesittely tapahtui syksyllä Helsingin kansainvälisillä
messuilla. Kodeissa väritelevisioaika alkoi uudenvuodenpäivänä 1969, kun Urho Kekkonen puhui.
Erikoinen tieto suomalaisesta tv-historiasta löytyy Tekniikan waiheita -lehden
numerosta 4/2014, jossa julkaistu katsaus Saloran vaiheisiin perustuu ensimmäisen
väritelevisioprojektin vetäjän, sittemmin televisiopuolen tuotekehitysjohtajaksi
nimitetyn insinööri Åke Nyholmin
haastatteluun. Katsauksesta paljastuu, että ensimmäinen suomalainen väritelevisio
oli nimeltään Upo VT 01. Tämä johtui siitä, että Upo Oy:llä oli ollut jokin
asiakaskilpailu, jonka pääpalkinnoksi oli luvattu väritelevisio. Saloralta Upo sellaisen sai, mutta koska
Saloralla ei vielä ollut nimeä valmistamalleen vastaanottimelle, pantiin sen nimeksi
Upo VT 01 (VT = väritelevisio). Sen jälkeen muiden nimeksi tehtaalla tuli
Salora VT 01, mutta nimi muuttui television tullessa myyntiin komeammaksi Salora
Finlandia Coloriksi.
Nyholm oli tullut Saloralle 1965 ja seuraavana vuonna hän sai
väritelevisiotehtävän Saloran tuotekehitysjohtajalta Martti Juvalta. Melkein nollasta piti touhu aloittaa. Nyholmilla ei
ollut aikaisempaa tietoa väritelevisiosta, eikä hän ollut nähnyt kuin
opiskeluaikoinaan yhden värimonitorin Oy Aga Ab:lla muutama vuosi aikaisemmin. Hän
aloitti uuden projektin tutustumalla Philipsin väritelevision
applikaatioraporttiin, jonka pohjalta sitten ryhdyttiin kokoamaan
väritelevision prototyyppiä. Philipsiltä saatiin Saloon myös väritelevision
tekemiseen tarvittavat komponentit.
Ensimmäisessä protossa oli 26 tuuman kuvaputki. Sillä pystyttiin tehtaalla jo
talvella 1968 katsomaan Eurovision lähetyksiä olympiakisoista, jotka pidettiin
Grenoblessa, kun Lahti ei ollut kisoja saanut. Lopullisessa myyntimallissa
kuvaputki oli 22 tuumaa. Nürnbergin keksintömessuilla 1969 Saloran televisio
sai kultamitalin.
Kekkosen puhetta oli ylevää katsoa suomalaisen huipputuotteen välityksellä,
vaikka erillisiä väritelevisiolupia ei vielä paljon ollut, vuoden 1969
lopussakin vasta vähän yli tuhat. Se oli sitä aikaa, kun olivat erilliset radio-
ja televisioluvat, ja kun hankki väritelkkarin, piti postista käydä ostamassa
lisäksi väritelevisiolupa.
Televisiossa kuuluttaja Riikka Sillanpää
neuvoi katsojia: ”Pukuni pitäisi nyt näyttää värivastaanottimessa
koboltinsiniseltä. Hatussani on violetti ja oranssi kukka”, ja jos näin oli,
piti värilupa hankkia pikimmiten.
Vähitellen värilähetykset lisääntyivät ja vappupäivän iltana 1977 saatiin ensimmäiset
väritelevisiouutisetkin. Niistä syntyi kuitenkin iso mekkala, kun ruudussa
näkyi liian paljon punaista. Kari Toivosen
raportti vapputapahtumista kesti 13 minuuttia ja kai se silloin porvareista
tuntui hurjalta, että olohuoneen nurkassa punaliput liehuivat niin komeasti.
Yleisradion hallintoneuvosto määräsikin ohjelmaneuvoston tutkimaan asiaa ja
äänin 5-4 päätettiin todeta, että uutislähetys oli ollut huono. Seuraavana vappuna
ei Tarmo Ropposen vastaavalle
raportoinnille annettukaan aikaa kuin kolme minuuttia.
Eduskunnan suurimmat puolueet olivat tuolloin SDP ja SKDL, mutta koska
eduskunnassa oli kuitenkin porvarienemmistö 106 - 94, sai uutislähetys
tuomionsa. Muita tuttuja naamoja lähetyksessä olivat Esko Kitula, Kari Mänty ja Seppo
Heikki Salonen. Väritelevisiolupia oli tuolloin jo 250 000.
kari.naskinen@gmail.com