Kokoomuksen valtuustoryhmästä aiemmin tänä vuonna erotettu suorasuu Kristiina Joensuu kuvasi Etelä-Suomen Sanomissa 10.6. hyvin valtuuston kokousta edeltäneitä vaiheita. Kaupunginjohtajan valintaa valmistellut työryhmä ilmoitti yhtenä torstaina, että paras ehdokas on Timonen. Seuraavana maanantaina kaupunginhallitus päätyi samalle kannalle. Siitä kaksi päivää ja hoidettiin pois se muodollisuus, että virkaa hakeneet kutsuttiin valtuutettujenkin haastateltaviksi. Hakijoista Jorma Haapanen ei viitsinyt tuohon kumileimasinryhmän tilaisuuteen tulla, koska asia oli jo sitä ennen käytännössä hoidettu.
Tämä prosessi kertoo siitä, miten valtuuston valtaa muutenkin on murennettu. Päätöksiä tekee käytännössä pieni eliittiryhmä. Tähän klikkiin kuuluvat johtavien kunnallispoliitikkojen lisäksi muutamat virkamiehet. Kun kumileimasintutkielmassa kysyttiin myös Tampereen luottamus- ja virkamiesten mielipiteitä, niin vahvimmiksi henkilöiksi kaupungin organisaatiossa tulivat 1) rahoitusjohtaja, 2) kaupunginjohtajat, 3) kaupunginhallituksen puheenjohtaja.
Kotkan kaupungin entinen rahoitusjohtaja, Tampereen yliopiston dosentti Hannu Tuittu on tutkinut vallankäyttöä kunnalliselämässä ja tullut siihen tulokseen, että valtaa on luiskahtanut entistä enemmän kaupunginjohtajille, rahoitusjohtajille, isojen virastojen johtajille ja suurimpien puolueiden nokkamiehille.
”Valta ei näy organisaatiokaavioissa tai johtosäännöissä, eivätkä ne sitä tunnusta. Valta on sekoitus neuvotteluhyötyjä, taitoa ja halua käyttää neuvotteluhyötyjä. Se on myös lehmänkauppoja, poliittisen pelin tuote, jossa kaikki ovat voittajia eikä kukaan tunnusta hävinneensä”, sanoi Tuittu.
”Valtuutettujen valta on silmänlumetta. Johtavat virkamiehet ja muutama luottamuspomo päättävät, miten raha jaetaan.”
Viimeisten 10-15 vuoden aikana tätä muutosta on kiihdyttänyt kuntien toimintojen yhtiöittäminen. Kun kunnan omistama yhtiö pystyy toimimaan osakeyhtiölain nojalla, sen ei tarvitse kertoa asioistaan samalla tavalla kuin kuntien virastot tai liikelaitokset. Edes valtuutetut eivät pääse sisälle osakeyhtiöiden salaisuuksiin.
Kristiina Joensuu kävi tänään puhujapöntöstä sanomassa, että hakijoista selvästi pätevin oli Kimmo Jarva, kun taas Pekka Timosen taustalla näkyy vain sellaisia tehtäviä, joihin ei ole kuulunut taloudellista vastuuta. Timonen on kuitenkin ”innostava”, varmaan helppoa olla, kun on saanut ison kasan rahaa menemään pantavaksi.
Myös valtuutettu Juha Viitanen (Ps) kävi puhumassa Jarvan puolesta. Minulla ei ole mitään sanomista Timosesta eikä Jarvasta, mutta olisin antanut Jyrki Myllyvirran varamiehenä toimineen Mika Mäkisen hoitaa hommaa edelleen siihen saakka, kunnes pormestari saadaan töihin. Olisi ollut myös halvempi ratkaisu.
Pormestari on sitten se Kristiina Joensuun luonnehtima viihdehenkilö, joka antaa kaupungille kasvot käymällä kissojen ja muiden merkkihenkilöiden ristiäisissä. Siinä vaiheessa kaupungin johdossa on siis kaksi viihdyttäjää, sillä pormestarin astuessa tehtäväänsä Timosesta tulee kansliapäällikkö, kuten Kristiina Joensuu kirjoitti.
Timosen valinta isolla kumileimasimella kaupunginjohtajaksi toi mieleen toisenkin vanhan yliopistollisen asian, joka on yhä ajankohtainen. Sisäministeriö tilasi 2006 kunnallisoikeuden professorilta Aimo Ryynäseltä selvityksen kunnan luottamushenkilöiden asemasta. Tuossa se yli 200-sivuinen selvitys on pöydälläni, mutta lainaan tähän vain selvityksen julkistamisen yhteydessä pidetyn seminaarin otsikon: ”Kunnan luottamushenkilö – demokratian ritari vai hallintohistoriallinen jäänne?”
Kristiina Joensuu yritti tänään kaupunginvaltuustossa toimia ritarina, mutta äänin 51 - 8 hänet tuomittiin historialliseksi jäänteeksi.
kari.naskinen@gmail.com
