Tapahtumat sijoittuvat Brooklyniin Coney Islandin rantakaupunkiin 1950-luvun alussa, jolloin alue oli suurimmassa suosiossaan. Uimavalvojana toimii Justin Timberlake, joka on sikäli allenimainen hahmo, että hänellä on päivälukemisenaan Sigmund Freudin elämäkerran tehneen Ernest Jonesin kirja Hamlet ja Oidipus. Kun uimavalvoja lisäksi havittelee näytelmäkirjailijan uraa, tulee mukaan myös Eugene O´Neill. Timberlake on myös elokuvan kertoja, joka heti alussa ilmoittaa, että elokuvassa käytetään symboliikkaa.
En löytänyt symboliikkaa muusta kuin Coney Islandin isosta maailmanpyörästä ja karusellista, jotka pyörivät pyörimistään ja tuovat ihmiset aina takaisin alkuasetelmiin. Näin käy elokuvan henkilöillekin. Uimavalvojaa lukuun ottamatta he ovat tehneet elämässään kohtalokkaita virheitä, mutta palaavat taas uudelleen tekemään samanlaisia.
Ehkä toinen symboli on katukuvassa näkyvä lännenelokuvan Winchester ´73:n mainos - ammutaanko nytkin? Miksi muuten tällaisia asioita pitää tuoda esille symboliikan avulla, voisihan asiat sanoa suoraankin?
Perheen isä ja äiti ovat Jim Belushi ja Kate Winslet, molemmat kerran eronneita. Heillä on yhteinen lapsi, jolla on sairaalloisesti pyromaanin oireita. Miehen ensimmäisestä avioliitosta on 26-vuotias tytär Juno Temple (kuvassa), joka on jättänyt italogangsterimiehensä. Hieman jännityselementtiä tuovatkin gangsterit, jotka ilmestyvät etsimään Junoa, joka nyt yrittää asua piilossa isänsä uusperheen luona. Gangsterit ovat katsojille tuttuja, vanhat kunnon Sopranos-heput Max Casella (Sopranosin Benny Fazio), Steve Schirripa (Bobby Baccolieri) ja Tony Sirico (Paulie Gualtieri). Winchesteriä ei kuitenkaan tarvita tai sitten symboliikka toimii ja Juno ammutaan, vaikka ei näytetä.
Suositut iskelmät soivat taustamusiikkina ja romantiikka luisuu väärille urille, kun Kate Winslet ja Juno Temple rakastuvat toisistaan tietämättä Justin Timberlakeen. Juonirakenteita siis on aivan tarpeeksi, mutta Allen ei ole saanut siitä kaikkea irti. Elokuva päättyykin juonen kannalta oudosti kesken kaiken. On aitoa intohimoa, pettämistä ja väkivaltaakin peitellysti, mutta kokonaisuus jää kuitenkin jotenkin vajaaksi. Ehkä se filosofoinnin puuttuminen on yksi syy vajeeseen.
kari.naskinen@gmail.com
