Elokuva alkaa, kun 40-vuotias Rodin on saanut tilauksen suunnitellun taideteollisuusmuseon sisäänkäynnin yhteyteen tehtävästä veistosryhmästä, joka kuvaisi Danten Jumalaisen näytelmän ensimmäistä osaa helvettiä. Museota ei lopulta rakennettu, mutta Rodin työskenteli teoksensa parissa lopun ikäänsä 37 vuoden ajan. Se on nähtävillä Rodinin museossa Pariisissa.
Tämä Helvetin portti toimii kehyskertomuksena myös läpi elokuvan. Camille on Rodinia 24 vuotta nuorempi, ja oman helvetin porttinsa läpi hänkin joutuu kulkemaan. Rodin itse on portilla koko ajan, sillä taidemaailma ei hänelle armoa anna. Varsinkin Honoré de Balzacin patsas törmää kovaan vastustukseen. Rodin viekin patsaan kotiinsa Meudoniin, josta se haettiin vasta 1939 eli 22 vuotta Rodinin kuoleman jälkeen Pariisin Montparnasselle Boulevard Raspailille.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on, kun Rodin tekee rintakuvaa Victor Hugosta. Rodin luonnostelee veistosta Hugon luona, saa olla siellä kuin kotonaan, mutta Hugo kieltäytyy istumasta mallina. Veistos valmistuu ja hyvältä näyttää.
Näin maallikon kannalta on harmillista, että elokuvassa ei käydä kunnolla läpi veistosten syntyprosesseja. Lähinnä kuvataan pientä hienosäätönäpertelyä melkein valmiiden saviluonnosten kanssa. Sitäkin enemmän ovat esillä alastonmallit, joista Rodin tykkää. Se vain ihmetyttää, miksi mallin on oltava kokonaan alasti, vaikka taiteilija vain hahmottelee mallin kasvoja.
Nimiroolissa esiintyy Vincent Lindon, joka on tuttu monista ranskalaisista elokuvista. Tekee hyvän roolin, paitsi että mistäs me nykyihmiset tiedämme, millainen henkilö Rodin oli ja että kuinka paljon näyttelijä muistuttaa malliaan. Joka tapauksessa ainakin Rodinin seksihulluus tulee korostetusti esille.
Elokuvan on ohjannut kokenut Jacques Doillon (s. 1944), jonka elokuvia ei Suomessa ole paljon nähty. Tasaista työtä, mutta jos ei ole valtavan kiinnostunut aiheesta, on kaksi tuntia hieman liikaa. Elokuvasta ei oikein kunnolla saa tarttumakohtia - paitsi seksistä - ,vaan se on jäänyt hahmottomaksi savimöhkäleeksi, jota Doillon ei ole täysin osannut muotoilla. Ehkä kannattaa hankkia dvd Bruno Nuyettenin ohjaamasta elokuvasta Camille Claudel (1988).
Joka tapauksessa on kiva katsoa elokuvaa, jossa esillä on kaikkien aikojen tunnetuimmaksi kuvanveistäjäksi noussut Rodin. Nimenhän kaikki tietävät. Suomessakin on seitsemän hänen teostaan, ja aikoinaan Rodinin oppilaina ja ateljeeapulaisina Pariisissa olivat myös suomalaiset Sigrid af Forselles ja Hilda Flodin. Ateneumissa oli 2016 näyttely, jossa oli esillä 70 Rodinin veistosta, valtaosa lainassa Rodin-museosta, Amsterdamista ja Tukholmasta.
kari.naskinen@gmail.com
