Helsingin Sanomissa oli sunnuntaina 23.4. juttu siitä, että Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto ehdottaa autoliikenteen rajoittamista tai kokonaan poistamista monelta keskikaupungin kadulta. Saman päivän Keskisuomalaisessa Jyväskylän entinen kaupungininsinööri Osmo Rosti arvosteli kauppakeskusrakentamista Jyväskylän laita-alueille.
Tässä on 1 + 1. Kun autoilua vaikeutetaan keskustoissa, hakeutuvat ihmiset autoineen kauempana oleville markettialueille, joista parkkipaikkoja löytyy, eikä tarvitse edes mittariin panna rahaa.
Osa poliittisesta vasemmistosta on lähtenyt tähän vihreiden kelkkaan. Se osa, mikä luulee, että vasemmistolaisuutta on autoilun vastustaminen, koska köyhillä ei ole varaa omaan autoon. Tätäkin aihetta sivuttiin sunnuntain Hesarissa, jossa käsiteltiin poliitikkojen julkikuvaa sosiaalisessa mediassa: voiko Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne syödä katkarapuja, koska köyhät eivät voi?
Entä pitääkö minun seuraavalla kerralla äänestää porvareita, koska minulla on oma auto? Paitsi jos vaihdan sen kalliiseen sähköautoon, niin sitten vihreitä?
EI KENENKÄÄN ETU
Meillä Lahdessa rakennettiin yli 20 miljoona euroa maksanut parkkihalli torin alle, jotta kaupungin ydinkeskusta vilkastuisi. Ei ole vilkastunut. Päinvastoin tyhjiä liiketiloja tulee koko ajan lisää. Turha sinne parkkikellariin on ajaa, kun kaupungin keskustassa ei kuitenkaan enää ole muita kuin baareja ja kuihtuva torikauppa. Sama kehitys tulee lähivuosina jatkumaan, kun keskustan autoliikennettä on uusilla katujärjestelyillä vaikeutettu. Tämä ei ole kenenkään etu.
Helsingissä 25 vuotta liiketoimintojen ja organisaatioiden kehittäjänä toiminut Minna Isoaho ihmettelee, että jollakin taholla on saatu idea kivoista bulevardeista ja autottomasta keskustasta, mutta ei kanneta vastuuta hankkeiden käytännön seurauksista:
”Kenen etu voi olla esimerkiksi se, että Lahdenväylää pitkin keskustaan töihin tuleva perheenisä/-äiti viettää jatkossa tunnin nykyistä pidempään työmatkoilla ja lasten päivähoitoaika pitenee vastaavasti? Tai kenen etu on se, että asuntoja jätetään rakentamatta keskustaan, vaikka se on juuri se paikka, jossa ihmiset haluavat asua ja jonne rakentajat haluavat niitä rakentaa?” (Uusi Suomi 28.12.2016)
Näin kuitenkin nyt tunnutaan toimivan. Henki on sama kuin 50 vuotta sitten Enemmistö ry:llä, jonka mukaan ”autojen ahdistamat joukot, jalankulkijat, polkupyöräilijät on saatava nousemaan sortajiaan vastaan. Ahdistakaa heitä hullujen koirien tavoin.”
Enemmistö ry. toimii edelleen ja sen tavoiteohjelmaa näyttää myös kaupunkisuunnitteluvirasto lukeneen. Yhdistyksen nimi tarkoittaa, että se edustaa enemmistöä suomalaisista. Ei vain pidä paikkaansa. Suomessa on kotitalouksia 2,6 miljoonaa ja liikennekäytössä olevia henkilöautoja 2,6 miljoonaa. Tämä ei tietenkään tarkoita auto per perhe, mutta enemmistön autoperheet joka tapauksessa muodostavat.
Enemmistö ry:n kirjassa Alas auton pakkovalta (Tammi, 1969) yhdistyksen puheenjohtaja, filosofian maisteri Asko Salokorpi kirjoitti, että Enemmistö ry. ei tule suorittamaan liikennevalistusta eikä jakamaan heijastimia. Arkkitehti Leif Sundström sanoi samassa kirjassa suoraan, että yhdistyksen perimmäisenä tarkoituksena ei ole liikenneolojen parantaminen, vaan sosialistinen vallankumous:
”Liikkuminen ei ole irrallinen ilmiö. Se on tekemisissä koko yhteiskuntajärjestelmän kanssa. Tämä merkitsee sitä, että syvemmälle ulottuvia muutoksia on turha odottaa, ellei itse järjestelmässä ensin saada aikaan rakenteellisia muutoksia.”
Helsingin ja Jyväskylän vihreät eivät luultavasti pyri vanhanaikaiseen vallankumoukseen, mutta paljon haittaa he kyllä saavat aikaan.
PARKKIHALLIT
EIVÄT SOVI KAIKILLE
Osmo Rosti otti esille myös keskustelun parkkipaikoista: ”Usein sanotaan, että automarketeissa on parkkipaikkoja hirveästi ja keskustassa ei. Todellisuudessa keskustassa on vaikka kuinka parkkitaloja ja niitä rakennettu lisää. Samaan aikaan moititaan, että keskustassa joutuu kävelemään paljon, kun ihan joka liikkeen eteen ei saa autoa. Sitten ajetaan Seppälän markettiin. Yhtä lailla sitä kävelyä tulee Seppälässäkin. Siellähän sitä vasta joutuukin kävelemään, jopa enemmän kuin keskustassa.”
Matemaattisesti laskien voi joskus näin ollakin. Kysymys ei kuitenkaan ole joistakin kymmenistä metreistä, vaan siitä, että marketin pihassa ei tarvitse kierrellä ja kaarrella paikkaa etsimässä. Ei pinna kiristy, kuten kaupungin keskustassa, jossa parkkiruudun kyttääminen on monta kertaa todella stressaavaa.
Eivätkä parkkihallit maksulaitteineen sovi kaikille. Yksinkertaisempaa on ajaa pari kilometriä marketin pihaan.
Helsinkiä paljon pienemmissäkin kaupungeissa otetaan nykyisin mallia 10-50 kertaa suurempien kaupunkien ideoista. Minna Isoaho kirjoitti, että varmaan on vihreän modernia vaatia autotonta keskustaa, mutta joku faktaperustelukin voisi olla paikallaan Suomessa, jossa etäisyydet ovat edelleen pitkiä ja auto monen perheen luonnollinen kulkuväline. Silläkin on merkitystä, kuinka hankalaksi ihmisten arki muodostuu autovihamielisten uudistusten takia.
Hyvinvoinnista puhutaan laajasti, mutta siitä ei olla huolissaan, jos kävelyintoilun johdosta työmatkoihin kuluva aika kasvaa olennaisesti tai jos asiointi tehdään nykyistä vaikeammaksi tai jos keskustan kauppiaat joutuvat lopettamaan toimintansa. Helsingissä ei luultavasti kauppakatoa tapahdu, mutta esimerkiksi Lahdessa tiedän liikkeiden lopettamisia, joissa syynä on ollut kaupungin ydinkeskustan kuihtuminen.
kari.naskinen@gmail.com
