Alkuun Avoniuksen firma oli nimeltään Lahden Puuseppätehdas, mutta kun Lahdessa alkoi myöhemmin olla muitakin samankaltaisia toiminimiä, päätti Avonius 1931 muuttaa oman tehtaansa nimeksi Asko-Avonius Huonekalutehtaat. Samalla hän muutti oman nimensä muotoon August Asko-Avonius, ja vähitellen etunimi muokkautui suomalaisittain Aukustiksi.
August oli syntynyt 1887 pienessä Pälkjärven kunnassa Pohjois-Karjalassa, oli kyläsepän kymmenhenkisen perheen kuopus. Jatkosodassa valtaosa Pälkjärveä menetettiin Neuvostoliitolle ja Suomen puolelle jäänyt pikkuriikkinen osa liitettiin Tohmajärveen.
Puusepäksi August opiskeli Eero Mäkisen käsityökoulussa Sortavalassa 1905-07. Töihin hän pääsi käsiksi Turussa, jossa toimi N. Bomanin höyrypuuseppätehdas. Se oli noihin aikoihin Venäjän tunnetuimpia huonekalutehtaita, jonka töitä olivat mm. keisarillisen odotushuoneen sisustaminen Moskovan asemalla ja pietarilaisen Astoria-hotellin sisustaminen.
Turusta Avonius lähti vaasalaisen työtoverinsa kanssa Ruotsiin 1912 ja työskenteli siellä yhdessätoista puusepänverstaassa viisi vuotta.
Vuonna 1917 Avonius palasi Suomeen ja asettui Viipuriin, jossa työskenteli Matti Pietisen puusepäntehtaalla. Talven 1918 levottomat ajat saivat kuitenkin hänet jättämään Viipurin ja hakeutumaan rauhallisemmille seuduille. Siinä vaiheessa ajatuksena oli oman yrityksen perustaminen. Lahden hän valitsi siksi, että liikenneyhteydet olivat hyvät ja puuraaka-ainetta oli läheisyydessä riittävästi. Kansalaissota ulottui kuitenkin Lahteenkin, mutta syksyllä 1918 Avonius oli valmis aloittamaan työt.
Uuden tehtaan henkilökuntana oli kuusi ammattimiestä. Heistä yksi oli Emil Wikström, joka myöhemmin perusti Lahden Puukalusto Oy:n (myöh. Isku).
Ennen Avoniusta Lahdessa oli toiminut jo V. Rekolan pieni tehdas (1895) ja Mikko Nupposen perustama Vihdin Puuseppäin Huonekaluliike (1906). Muut Lahden alkuvaiheen huonekalujenvalmistajat olivat Bernhard Häklin perustama Lahden Puusepät Oy (1919) ja V. Viljasen huonekalutehdas (1919). Seuraavina tulivat Puuseppätehdas Iiris (1922), Arvo Laineen tehdas (1925), Vaaran veljesten tehdas (1927), H. Hynysen tehdas (1928), Muttilainen & Backman (1928) ja Huonekalutehdas Oy Sarja (1937).
Avonius lähti tuotannossa siitä, että tähdättiin laadullisesti hyvään tulokseen. Pentti Poukan historiakirjassa koskien Askoa 1918-68 todetaan, että ”Avoniuksen puusepäntehtaan syntyvaiheessa eivät erityisesti taiteelliset tekijät olleet vaikuttamassa”. Myöhemmin tilanne oli tässä suhteessa toinen, Askon mainoksessa 1930-luvulla kaksi rouvaa on kahvilla olohuoneessa ja keskustelu menee: ”Täytyy sanoa, että kotisi on kalustettu taiteellisesti ja samalla käytännöllisesti.” – Siihen toinen rouva vastaa: ”ASKO-huonekaluilla sellainen syntyy aivan itsestään – eikä tule kalliiksi.”
ISO TILAUS KUOPIOSTA
Puuseppätehtaan ensimmäinen tuote oli kirjoituspöytä (kuvassa). Se oli menestys. Suurtilauksen teki kuopiolainen huonekaluliike Juho Konttinen Oy, joka osti niitä 500. Näin isoja tilauksia ei kuitenkaan tullut paljon, ja Avonius otti pian valmistusohjelmaansa muitakin huonekaluja, kuten sohvapöytiä, tuoleja ja kirjakaappeja.
Kun tuotanto laajeni, piti alkaa etsiä suurempia tiloja. Keväällä 1923 Avonius vuokrasi Lahden kaupungilta 26 hehtaarin tontin, mikä sijaitsi Lahden - Viipurin radan ja Loviisaan menevän kapearaiteisen radan välissä. Nykyisin sanottaisiin, että paikka oli logistisesti erinomainen. Uuden tehtaan alettua tuotantonsa työntekijämäärä oli 48.
Vuonna 1931 otettiin iso askel, kun Lontooseen perustettiin oma myyntikonttori ja säännöllinen vienti ulkomaille alkoi. Suomessa tätä kansainvälistymistä hyödynnettiin mainonnassa: Vesijärvenkatu 5:ssä olleen liikkeen lehtimainoksen otsikossa sanottiin ”Niitä kysytään Englannissakin”.
Suomessa kehitettiin myymäläverkkoa. Viipuriin avattiin 1936 maan suurin huonekalumyymälä, jossa oli 15 näyteikkunaa. Lahdessa avattiin 1938 vielä suurempi myymälä ja Helsinkiin tuli syyskuussa 1939 neljäs myymälä.
Talvisodan lentopommituksissa tehtaat Lahdessa olivat junanratojen takia kriittisessä paikassa, ja osumia tulikin. Myymälät sen sijaan säästyivät tuhoilta, mutta Viipurin myymälän alakerta määrättiin yleiseksi väestönsuojaksi ja taistelujen siirryttyä kaupungin tuntumaan siitä tehtiin puolustusjoukkojen ”korsu”. Lopulta myymälä varastoineen jäi sodan jalkoihin.
POHJOISMAIDEN SUURIN
Kun Asko 1968 täytti 50 vuotta, se oli Pohjoismaiden suurin huonekalutehdas. Työntekijöitä oli 2480 ja tytäryhtiöissä 956.
Se oli niin tärkeä merkkivuosi, että 50-vuotishistoriateoksen kirjoittajaksi valittiin Uuden Suomen päätoimittaja Pentti Poukka, ja lisäksi Aukusti Asko-Avoniuksesta erikseen teki kirjan Puiset pyramidit Matti Kurjensaari, suomalaisen kulttuurielämän yksi keskeisistä henkilöistä.
Pyramidin perustana ollut huonekalutuotanto loppui 1999. Keväällä 1991 Asko-konsernin strategiaksi oli jo valittu liiketoimintojen ja investointien keskittäminen kolmeen alaan: muoviputkia valmistaneeseen Uponoriin, Asko-kodinkoneisiin ja lattianpäällysteitä valmistavaan Upoflooriin. Lopulta firman nimikin muuttui: Asko Oyj:stä tuli Uponor Oyj.
Lahden kaupunginmuseon kokoelma käsittää 1220 Askon tehtaiden toimintaan liittyvää esinettä, 1577 kirjan kirjaston ja laajan yrityksen tuotantoon liittyvän arkiston. Museon saaman Askon kokoelman yhteydessä vastaanotettiin myös laaja, yrityksen historian käsittävä arkistoaineisto, joka käsittää piirustuksia, kuvia, paperimateriaalia ja mainontaa eri vuosikymmeniltä.
kari.naskinen@gmail.com
