Tällainen samanlainen otsikko oli Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla
13.7.2016. Saksa on Euroopan talouden vahvin maa, ja osittain tästä johtuen
sillä on nyt päärooli myös Euroopan turvallisuuspolitiikassa. Natonkin
ykköskaveri Euroopassa on Saksa.
Suomelle tämä on historiallisesti tuttu asetelma. Jo kansalaissodan aikana
valkoinen Suomi tukeutui Saksan apuun. Valkoisten sodanjohto oli selvästi
ammattimaisempaa kuin punaisten, ja kun tähän lisättiin Saksasta apuun saadut
taistelujoukot hyvine aseineen, alkoi tilanne ratketa. Saksalaiset nousivat
maihin Hangossa 3.4.1918 ja Loviisassa neljä päivää myöhemmin. Loviisasta lähti
Otto von Brandensteinin prikaati Lahteen,
jossa taistelut kestivät 19.4. - 2.5. ja sitten oli olikin sodan lopputulos
kirkossa kuulutettu – kerrankin tämä sanonta osuu hyvin kohdalleen, koska
Suomen ev.lut. kirkko oli vahvasti valkoisten ja saksalaisten tukena.
Historioitsija, fil. tri Markku Kuisma on
kirjoittanut, että Berliinissä allekirjoitetun isäntämaasopimuksen mukaan
”Suomella ei ollut oikeutta luovuttaa mitään osaa valtioalueestaan muiden
valtojen hyväksi tai tehdä niille myönnytyksiä ilman Saksan lupaa.
Saksalaisessa lisäpöytäkirjassa Suomi sen lisäksi myönsi Saksalle vapauden
perustaa laivastotukikohtia Suomenlahden, Pohjanmeren ja Jäämeren rannikoille.”
(Sodasta syntynyt – Itsenäisen Suomen
synty Sarajevon laukauksista Tarton rauhaan 1914-20, WSOY 2010)
Saksa auttoi valkoisen Suomen voittoon ja sen hintana Suomen talouselämä,
raaka-ainelähteet ja ulkomaankauppa alistettiin Saksan kontrolliin. Lopulta
Suomen itsenäisyyden pelasti kuitenkin se, että Saksa hävisi ensimmäisen
maailmansodan. Eikä Suomen kuninkaaksi tullut Hessenin prinssi Friedrich Karl, jonka keisari Wilhelm II oli luvannut Suomelle.
Kuisman mukaan Suomi voisikin viettää oikeaa itsenäisyyspäiväänsä vasta
lokakuussa 1920, jolloin Tarton rauha varmisti Suomen itsenäisyyden.
Toisen maailmansodan aikana Suomen ja Saksan aseveljeys jatkui tiiviinä. Vaikka
Suomi ei muodollisesti ollut Saksan liittolainen, niin tämä termi on kyllä
käytössä virallisissakin yhteyksissä. Pariisin rauhansopimuksen johdannossa
helmikuussa 1947 todetaan selvästi: ”Suomi tultuaan Hitlerin Saksan liittolaiseksi ja osallistuttuaan sen rinnalla
sotaan Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liittoa, Yhdistynyttä Kuningaskuntaa
ja muita yhdistyneitä kansakuntia vastaan, on osaltaan vastuussa tästä
sodasta.”
Kumpaakaan näistä Saksan kanssa tehdyistä sopimuksista ei käsitelty
eduskunnassa. Tänä vuonna on pelin henki erilaisten Nato-sopimusten kanssa
ollut samankaltainen.
NATOSTA ISÄNTÄ TALOON
Riiustelu Naton kanssa alkoi 1990-luvun alussa. Ensin ostettiin Yhdysvalloista
hävittäjiä ja sitten tehtiin Naton kanssa ns. rauhankumppanuussopimus (Partnership for Peace). Jälkimmäisen
sopimuksen läpimenoa edesauttoi se, kun tasavallan presidentiksi valittiin
yllättäen amerikkalaisten suosikki Martti
Ahtisaari.
Myöhemmin Suomi liittyi myös kumppanuusohjelman suunnittelu- ja
arviointiprosessiin. Tämä ei olisi ollut mitenkään pakollista, mutta sekin
auttoi lähentymisessä Natoon.
Nykyisen isäntämaasopimuksen sanotaan olevan luonteeltaan vain tekninen ilman
mitään politiikkaa. Esko Seppänen ihmettelee
uusimmassa kirjassaan tätä määrittelyä: ”Politiikkaa ei kai sitten ole
siinäkään, että Nato on antanut Suomelle listan niistä kauppalaivoista, jotka
se toivoo Suomen antavan tarvittaessa Naton käyttöön. - - - Eikä siinä, että perustuslaista on poistettu
lause, jonka mukaan Suomen armeijan komentokieli on suomi.” (Mistä Suomi vaikenee? Like 2016)
Naton kanssa tehdyssä isäntämaasopimuksessa on Naton toimien luettelo
käytännössä samanlainen kuin se on varsinaisten Nato-maiden kanssa tehdyissä
vastaavissa sopimuksissa. – ”Nato on sinun paimenesi, eikä listalta mitään
pahaa puutu.” (Seppänen)
Kenraalit halusivat pitää isäntämaasopimuksen pelkästään komentokielisenä,
mutta kun Suomen itsenäisyyspuolue oli pannut siitä internettiin suomenkielisen
raakakäännöksen, joutui ulkoministeriökin sen suomentamaan.
Kun Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti, eversti evp. Pekka Visuri oli perehtynyt sopimustekstiin, hän sanoi
televisiossa: ”Sopimuksella ennen kaikkea, mikä mielestäni on kaikkein
tärkeintä, annetaan Naton sotavoimille hyvin vapaa kulkuoikeus Suomen
alueella.” (MOT 20.4.2015)
Suomi on taas liukumalla ajopuuksi. Tuon MOT-ohjelman otsikko oli kuvaavasti:
”Natosta isäntä taloon.”
kari.naskinen@gmail.com