Televisiosta urheilua katsovilla penkkiurheilijoilla on täysipainoinen kausi
menossa. Meidän tämän lajin harrastajien mielipuuhaa on selostajien arvosteleminen,
ja kyllä siihen aihetta aina onkin. Otetaan vaikka tämä huutaminen, mikä on
tullut selostajien tavaksi ehkä viimeisten 20 vuoden aikana. Ymmärsin kyllä Anssi Kukkosen innostuksen Lasse Virenin ja Pekka Vasalan voittopäivänä, mutta kun joku unkarilainen potkaisee
jalkapallon tolppaan, niin siihen riittäisi tavallinen toteaminen.
Joskus muutama kymmenen vuotta sitten olin Olympiastadionilla katsomassa Suomen
ja Kolumbian peliä. Istuin lehdistökatsomossa kahvia juomassa melkein tunti
ennen ottelun alkua, ja siinä edessäni oli kolumbialainen radioselostaja, joka
huusi täyttä hönkää jo siinä vaiheessa. Ehkä tuo on eteläamerikkalainen tapa,
mutta kun nyt on samaa esiintynyt EM-kisojen lähetyksissä, olen yhdenkin
selostajan työvuoron aikana vaihtanut telkkariini asiallisen ruotsinkielisen
selostusäänen.
Tv-selostajien työ on muuttunut myös sillä tavalla, että he eivät tee omia
muistiinpanoja. Esimerkiksi hiihdossa ei väliaikoja tunnuta pantavan muistiin
paperille, koskapa kilpailun kuluessa ei osata kunnolla selvittää, paljonko
joku hiihtäjä on saanut kiinni toista tms. Selostajat kertovat väliajoista
katsojille sen saman, minkä me itsekin näemme, kun ne ilmestyvät tv-ruutuun.
Ennen vanhaan selostajat tiesivät enemmän kuin katsojat, ja siksi heitä tarvittiin.
VALMENTAJAPÄIVÄT PIDETTÄVÄ
MUUALLA KUIN TV-STUDIOSSA
Entinen jalkapalloilija ja Yleisradiossa kommentaattorina toiminut Antti Pohja kirjoitti Etelä-Suomen
Sanomissa, että ”suurin osa EM-kisalähetysten katsojista ei ole jalkapallon
suurkuluttajia, fanaattisia pelin opiskelijoita tai edes lajia säännöllisesti
seuraavia. Tälle porukalle ennakkostudiot ja puoliaika-analyysit ovat ehkä vain
pitkiä mainoskatkoja, joiden aikana tyhjennetään jääkaappi ja rakko.” (ESS
18.6.2016)
Kuulun tähän joukkoon, katson jalkapalloa joka toinen vuosi. Antti Pohja
tietää, että meikäläisille ”on aivan se ja sama, mikä on Belgian
syöttöprosentti”. Tämän takia valmentajapäivät olisi pidettävä muualla kuin
tv-studiossa, kuten Pohja totesi.
Sitäkin sopii ihmetellä, että studiossa näitä asioita jauhetaan tunti ennen
ottelua, Formula 1 -lähetyksissä puolitoista tuntia. Miksi esimerkiksi ennen
oopperoita ei ole ollenkaan tällaisia ennakkostudioita?
Pari viikkoa sitten olin iltaoluella lähibaarissa. Meitä istui siinä kahdessa
pöydässä kolme miestä ja kuusi naista, jotka kaikki olivat enemmän tai vähemmän
katsoneet EM-kisapelejä. Kysyin, tietävätkö he, mitä tarkoittaa paitsio.
Lisäkseni paitsion tunsi meistä vain Rauno
Kestilä, entinen maajoukkuepalaaja. Meneillään olevien kisojen aikana ei
televisiossa ole kunnolla esitelty, mitä paitsio tarkoittaa.
Toisaalta on sitten niitä katsojia, jotka haluavat tietää tällaisia
erikoisasioita. On esimerkiksi paljon junioripelaajia, jotka televisiosta
imevät oppia itselleen. Tätä katsojajoukkoa on myös palveltava, mutta pääasia
se ei saa olla.
TERMINOLOGIAN
PERÄSSÄ EI PYSY
Selostuskopin ja tv-studion asiantuntijasanasto on sellaista, että siitä
menee iso osa harakoille.
Tiedetään, että jalkapallojoukkueessa ovat maalivahti, puolustajat ja
hyökkääjät, siellä välissä myös keskikenttäpelaajia. Nyt olen kuitenkin kuullut
monta kertaa, että joukkueissa on myös tarketpelaajia, mutta kukaan ei ole
selittänyt sanan merkitystä.
Jossakin joukkueessa oli myös diagonaalipelaaja, ja jollakin oli kaksi
skudettoa. Yksi pelaaja taas haki puikkoja. Hauska oli kuulla sekin, että
Albanian joukkue mahtui kokonaan pallon alle.
Urheiluselostajien oma slangi pitää sisällään paljon tällaisia kummia
sanontoja. Esimerkiksi viestinjuoksun SM-kisoissa viikonvaihteessa alkoi
”kolmen kärki ionisoitua”. Jääkiekkolähetyksissä olen seurannut
priigeim-haastatteluja, ja jos joukkueen rosteri oikein hyvin onnistuu, voi
tuloksena olla paikka podiumilla. Palloilujoukkue voi olla myös purjeessa.
Kun urheilija näyttää muille kaapinpaikan, voi myös sanoa, että nyt pesee ja
linkoaa. Kun voittaja on selvillä, on koko homma taputeltu, ja urheilijalle voi
antaa propsit ja rispektiä. Tyypillistä on, että tällaiset sanonnat tarttuvat;
kun yksi selostaja keksii uuden sanonnan, kohta sitä käyttävät kaikki muutkin.
Kukaan ei kuitenkaan ole alkanut toistaa hiihto- ja yleisurheilukommentaattori Toni Roposen ilmauksia: jos ”suksi on
mollivoittoinen, eikä mono ole syönnillään, se on sitten nakit ja muusi”.
ÄÄRETTÖMÄN
MÄÄRITELMÄ
Selostajien mukaan pelaaja voi potkaista äärettömän kovaa tai Usain Bolt voi olla äärettömän nopea.
Tarkoittaa sitä, että on saavutettu äärimmäinen raja. Tämän kovempaa ei kukaan
maailmankaikkeudessa voi potkaista, eikä tämän lujempaa voi juosta, koska on jo
päästy äärimmäisyyteen asti.
HAASTATTELUJA
EI TULKATA
Maksukorttikanavilla meininki on vielä pykälän heikompaa. Esimerkiksi Nelonen
Pro ja Viasat tulkitsevat katsojansa niin kielitaitoisiksi, että
englanninkielisiä haastatteluja ei tulkata suomeksi. Kun ralliajaja vastaa
pikataipaleen maalissa jotakin esitettyyn kysymykseen, sanoo suomalainen
selostaja: ”Näin siis Ogier”.
MTV 3 on tässä suhteessa parempi, puhumattakaan Ylestä, jossa näköjään
tiedetään se, että Pihtiputaan mummon kammarissa kisoja katsovat kyläläiset
eivät kaikki ole englanninkielen taitoisia.
Vaan ei hätää. Nyt alkavat yleisurheilun EM-kisat ja sitten kesän huipennuksena
olympiakisat, joten kritiikkiä piisaa. Toivottavasti kuitenkin Tapio Suominen saa paljon
selostusaikaa.
kari.naskinen@gmail.com