”Jäikö sosialismi 1900-luvulle”, kysyttiin Demokraatti-lehden viime viikon
numerossa. Jo 20 vuotta sitten Esko
Seppänen arveli, että suomalainen vasemmisto on kuluttanut sosialismin
perinnön loppuun (Punapääoman romahdus,
WSOY 1995). Nyt SDP:ssä pohditaan, pitäisikö sosialismi-sana poistaa myös
puolueen periaateohjelmasta.
Mitä se sosialismi sitten tänä päivänä on? Seppäsellä on filosofinen selitys: ”Se on moraalinen eetos, jotta olisi taas oikea ja väärä eikä vain oikea ja vasen. Kun kirkko perustelee oman eetoksensa tuonpuoleista varten, Marxin tai Jeesuksen opetuslapsilla ei ole mitään syytä antaa periksi. Mammonan valta ei ole luonnonlaki:”
Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä (6/2016) toimittaja Unto Hämäläinen sitoo sosialismin takapakin työväenliikkeen liiketoiminnan murenemiseen. Vielä 1980-luvun lopulla Eka-konserni oli Suomen kolmanneksi suurin työnantaja Nokian ja Postin jälkeen, mutta nyt vasemmiston ”punapääomasta” on jäljellä vain osuuskunta Tradeka, joka omistaa hotelli- ja ravintolatoimintaa pyörittävän Restel Oy:n. Tradeka sinänsä on hyvissä voimissa, osuuskunnassa on 255 000 jäsentä ja osuuskunnan sijoitussalkussa 400 miljoonan euron edestä osakkeita, korkopapereita ja kiinteistöjä.
Hyvässä kunnossa on myös Restel-konserni, jolla on 47 hotellia ja yli 230 ravintolaa, ja näillä luvuillaan se on alan suurin Suomessa. Se työllistää yli 5000 ihmistä.
IIRO VIINANEN PELASTI
Vähällä kuitenkin oli, etteikö koko punapääoma olisi tuhottu. Kun Eka-yhtymän yrityssaneeraus käynnistyi 22.10.1993, niin vielä edellisenä päivänä olivat KOP ja SYP yrittäneet ajaa Ekan konkurssiin. Pankit olivat asialla osin ideologisista syistä, mutta valtiovarainministeri Iiro Viinanen (Kok) piti pintansa, eikä antanut KOP:n Pertti Voutilaisen eikä SYP:n Vesa Vainion pyörittää peliään loppuun. Nämä kriittiset vaiheet Ekan ympärillä kuvataan seikkaperäisesti fil. tri Jorma Kallenaution laajassa historiateoksessa Lamasta uuteen nousuun – Eka-yhtymän ja Tradeka-yhtymän historia 1983 - 2008 (SKS, 2009).
Viinanen päiväkirjassaan 21.10.1993: ”KOP keplottelee STS-, Eka-, SSP-asian kanssa ja taktikoi. Yrittävät lypsää rahaa valtiolta. Sikamaista.”
Vielä illalla 22.10.1993 Vainio ja Voutilainen olivat uhkailleet Viinasta sillä, että pankit hakisivat Ekan konkurssiin, mutta tyytyisivät yrityssaneeraukseen, jos saisivat valtion kiristettyä mukaan suuremmin panoksin.
Viinanen 22.10.1993: ”Kun en ollut moineskaan, Vainio lähti ja antoi kuvan, että maanantaina rysähtää. Siihen sanoin: Ei voi mitään. Yrittivät siis näillä tempuilla jälleen imeä rahaa valtiolta.”
Ei rysähtänyt. Konkurssia ei tullut, eikä kahdeksan kuukautta aikaisemmin tehdystä pankkitukipäätöksellä muodostunut valtion ”avoin piikki” siten tullut kattamaan pankkien Eka-tappioita.
Sosialismilla ei noissa kuvioissa ollut muuta tekemistä kuin että osa elinkeinoelämän herroja piti sitä rumana sanana.
SDP:n historiankirjoittaja Mikko Majander sanoo, että tänä päivänä ”taistelu sosialismista ja sen sisällöstä kuulostaa 1900-luvun kertomukselta. Silloin uskottiin jatkuvaan edistykseen ja historian ajateltiin kulkevan jonnekin. Mieluiten ajateltiin, että se kulkee kohti jotakin parempaa. - - - Sosialismi tässä mielessä tuntuu vähän vanhalta käsitteeltä. Miksi siihen pitäisi ripustautua, jollei sille saa ensisijaisesti eettistä sisältöä?” (Demokraatti 2.6.2016)
Enkä minä koe mitään sosialismia, kun yövyn Cumuluksessa, käyn oluella Wanhassa Mestarissa tai syön hampurilaisen Burger Kingissä.
Mutta puolueen nimi, se on väärä. Majanderkin sanoo, että aate on oikein kirjoitettuna sosiaalidemokratia, mutta puolueen nimi on vanhaa suomen kieltä noudattaen sosialidemokraattinen puolue. Miksi ihmeessä puolue pitää nimessään kiinni sosialismista, vaikka toiminnan tavoite ei ole sosialismi, vaan sosiaalisten olojen parantaminen?
kari.naskinen@gmail.com
Mitä se sosialismi sitten tänä päivänä on? Seppäsellä on filosofinen selitys: ”Se on moraalinen eetos, jotta olisi taas oikea ja väärä eikä vain oikea ja vasen. Kun kirkko perustelee oman eetoksensa tuonpuoleista varten, Marxin tai Jeesuksen opetuslapsilla ei ole mitään syytä antaa periksi. Mammonan valta ei ole luonnonlaki:”
Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä (6/2016) toimittaja Unto Hämäläinen sitoo sosialismin takapakin työväenliikkeen liiketoiminnan murenemiseen. Vielä 1980-luvun lopulla Eka-konserni oli Suomen kolmanneksi suurin työnantaja Nokian ja Postin jälkeen, mutta nyt vasemmiston ”punapääomasta” on jäljellä vain osuuskunta Tradeka, joka omistaa hotelli- ja ravintolatoimintaa pyörittävän Restel Oy:n. Tradeka sinänsä on hyvissä voimissa, osuuskunnassa on 255 000 jäsentä ja osuuskunnan sijoitussalkussa 400 miljoonan euron edestä osakkeita, korkopapereita ja kiinteistöjä.
Hyvässä kunnossa on myös Restel-konserni, jolla on 47 hotellia ja yli 230 ravintolaa, ja näillä luvuillaan se on alan suurin Suomessa. Se työllistää yli 5000 ihmistä.
IIRO VIINANEN PELASTI
Vähällä kuitenkin oli, etteikö koko punapääoma olisi tuhottu. Kun Eka-yhtymän yrityssaneeraus käynnistyi 22.10.1993, niin vielä edellisenä päivänä olivat KOP ja SYP yrittäneet ajaa Ekan konkurssiin. Pankit olivat asialla osin ideologisista syistä, mutta valtiovarainministeri Iiro Viinanen (Kok) piti pintansa, eikä antanut KOP:n Pertti Voutilaisen eikä SYP:n Vesa Vainion pyörittää peliään loppuun. Nämä kriittiset vaiheet Ekan ympärillä kuvataan seikkaperäisesti fil. tri Jorma Kallenaution laajassa historiateoksessa Lamasta uuteen nousuun – Eka-yhtymän ja Tradeka-yhtymän historia 1983 - 2008 (SKS, 2009).
Viinanen päiväkirjassaan 21.10.1993: ”KOP keplottelee STS-, Eka-, SSP-asian kanssa ja taktikoi. Yrittävät lypsää rahaa valtiolta. Sikamaista.”
Vielä illalla 22.10.1993 Vainio ja Voutilainen olivat uhkailleet Viinasta sillä, että pankit hakisivat Ekan konkurssiin, mutta tyytyisivät yrityssaneeraukseen, jos saisivat valtion kiristettyä mukaan suuremmin panoksin.
Viinanen 22.10.1993: ”Kun en ollut moineskaan, Vainio lähti ja antoi kuvan, että maanantaina rysähtää. Siihen sanoin: Ei voi mitään. Yrittivät siis näillä tempuilla jälleen imeä rahaa valtiolta.”
Ei rysähtänyt. Konkurssia ei tullut, eikä kahdeksan kuukautta aikaisemmin tehdystä pankkitukipäätöksellä muodostunut valtion ”avoin piikki” siten tullut kattamaan pankkien Eka-tappioita.
Sosialismilla ei noissa kuvioissa ollut muuta tekemistä kuin että osa elinkeinoelämän herroja piti sitä rumana sanana.
SDP:n historiankirjoittaja Mikko Majander sanoo, että tänä päivänä ”taistelu sosialismista ja sen sisällöstä kuulostaa 1900-luvun kertomukselta. Silloin uskottiin jatkuvaan edistykseen ja historian ajateltiin kulkevan jonnekin. Mieluiten ajateltiin, että se kulkee kohti jotakin parempaa. - - - Sosialismi tässä mielessä tuntuu vähän vanhalta käsitteeltä. Miksi siihen pitäisi ripustautua, jollei sille saa ensisijaisesti eettistä sisältöä?” (Demokraatti 2.6.2016)
Enkä minä koe mitään sosialismia, kun yövyn Cumuluksessa, käyn oluella Wanhassa Mestarissa tai syön hampurilaisen Burger Kingissä.
Mutta puolueen nimi, se on väärä. Majanderkin sanoo, että aate on oikein kirjoitettuna sosiaalidemokratia, mutta puolueen nimi on vanhaa suomen kieltä noudattaen sosialidemokraattinen puolue. Miksi ihmeessä puolue pitää nimessään kiinni sosialismista, vaikka toiminnan tavoite ei ole sosialismi, vaan sosiaalisten olojen parantaminen?
kari.naskinen@gmail.com
