Natsi-Saksa oli miinoittanut Tanskan koko länsirannikon ajatellen, että liittoutuneiden joukot yrittävät sieltäkin maihinnousua. Miinoja oli satoja tuhansia. Tanskalaiset ryhtyivät ratkaisemaan ongelmaa niin, että panivat sotavangit perkaamaan miinakenttiä puhtaiksi.
Tähän liittyy elokuvan sanoma: näin ei olisi saanut tehdä. Kuvataan yhtä kymmenen nuoren saksalaissotilaan ryhmää, jota komentaa oikein tosi vittumainen vääpeli. Varmaa myös on, että kaikki sakemannit eivät isosta urakasta hengissä selviä.
Mutta mutta. Tuohon maailmanaikaan ei vielä ollut miinanpurkajarobotteja, joten toinen vaihtoehto olisi ollut, että tanskalaiset olisivat itse lähteneet hommaa hoitamaan. Parempi vaihtoehto tietenkin oli, että pantiin asialle paljon pahaa Tanskassa tehneet sakut. Koko ajan pitää muistaa, että nimenomaan saksalaiset upottivat ne tappovehkeet sinne hiekan alle - Under sandet, kuten elokuvan alkuperäinen nimi kuuluu. Tätä pohdintaa ei elokuvassa kuitenkaan käydä, vaan yksiselitteisesti tuomitaan tanskalaiset mulkuiksi. Näin on nyt tehty myös suomalaisten lehtien elokuva-arvosteluissa.
Elokuva on jonkin verran jännittäväkin, tosin jännitys on vain siinä, kuka saksalaisista räjähtää ja milloin. Ylipitkä se joka tapauksessa on tällaiseksi yhden asian julistukseksi.
Sekin juonenkulkuun kuuluu täysin odotetusti, että Zandvlietin käsikirjoittamassa ja ohjaamassa elokuvassa se vittumainen vääpelikin huomaa jossakin vaiheessa, että otetaan nyt armoakin peliin ja aletaan pehmoksi.
Huonoa omaatuntoa tietenkin väkerretään tanskalaiselle elokuvayleisölle, mutta olisi edes lopputeksteissä sitten kerrottu, miten asia olisi voitu toisin junailla.
Sekin kannattaa tietää, että Tanska ei todellakaan ollut sodassa Saksaa vastaan, vaan se oli ”vain” Saksan miehittämä viiden vuoden ajan. Tänä aikana saksalaiset vangitsivat noin 5000 tanskalaista, joista 102 teloitettiin ja 600 kuoli keskitysleireillä.
kari.naskinen@gmail.com
