Toukokuun 9. päivänä vietetään Eurooppa-päivää. Päivällä ei vielä ollut tätä
nimeä vuonna 1950, kun Ranskan ulkoministeri Robert Schumann piti kuuluisan integraatiopuheensa Pariisissa.
Schumann ehdotti Euroopan hiili- ja teräsyhtiön perustamista, ja siitä tämä
touhu lähti liikkeelle. Nyt meillä on Euroopan unioni.
Helsingin Sanomissa sunnuntaina olleen jutun mukaan Schumannin puheen takana oli enimmiltään ranskalainen diplomaatti Jean Monnet, jota myös pidetään koko yhdentymisajatuksen pääideologina. Hesarin jutussa sanoo Euroopan historian tutkija Juhani Aunesluoma, että Monnet´n perusideana oli integraation eteenpäin vieminen eliitin toimesta vastustuksesta huolimatta (HS 8.5.).
Täsmällisempi lainaus Monnet´n ajatuksesta löytyy Esko Seppäsen uudesta kirjasta Mistä Suomi vaikenee? (Into, 2016): ”Euroopan kansoja pitäisi ohjata kohden supervaltiota niin, että niiden kansat eivät ymmärrä, mistä on kysymys. Tämä voidaan saavuttaa toinen toistaan seuraavilla askelilla, joista jokainen on puettu taloudellisen päämäärän muotoon, mutta jotka väistämättömästi ja peruuttamattomasti johtavat liittovaltioon.”
Näitä askelia on sittemmin otettu ja päämäärä lähenee. Viime syksynä tehdyssä Eurobarometri-kyselyssä kuitenkin vain reilu kolmannes EU-kansalaisista vastasi, että EU on myönteinen asia. Mutta väliäkö hällä - ei kansan tarvitse mitään ymmärtää, kyllä eliitti tietää kaiken paremmin?
Nyt täytyy vain toivoa, että matka kohti liittovaltiota keskeytyy, ja tässä voi avuksi tulla Britannian eroaminen EU:sta. Sen jälkeen lumipallo saattaa vyöryä ja kasvaa niin, että seuraava lähtijä on Ranska presidentiksi nousevan Marine Le Penin johdolla? Hän on luvannut, että jos hänet valitaan ensi vuonna maan johtoon, järjestetään Ranskassa kansanäänestys EU-jäsenyydestä.
Vielä EU ei ole liittovaltio. Sitä kohti edetään kuitenkin ”sammutetuin lyhdyin”, kuten Seppänen kirjoittaa. Hän ottaa esimerkiksi EU-tuomioistuimen, jonka tehtävänä on varmistaa, että EU:n lainsäädäntöä tulkitaan ja sovelletaan samalla tavalla kaikissa EU-maissa.
”EU-tuomioistuimen valta perustuu lakien tulkintaan ja sen jokaisen päätöksen ensisijaisuuteen kansallisiin perustuslakeihin ja jäsenmaiden kaikkiin muihinkin lakeihin nähden. Tällä tavalla se toteuttaa Lev Trotskin jatkuvan vallankumouksen teoriaa: ensin tehdään vallankaappaus ja sitten laajennetaan askel askeleelta tämän kaapatun vallan perustaa. (Trotski oli Venäjän sisällissodassa bolsevikkien sotapäälliköitä, jonka Stalin myöhemmin tapatutti maanpaossa Meksikossa.)
Tällainen kaapatun vallan laajentaminen on koko ajan ollut menossa. Suomikin on joutunut muuttamaan perustuslakiaan. Vuonna 2000 se pantiin uusiksi, ja se alkaa komeasti: ”Suomi on täysivaltainen tasavalta.” Kaksi vuotta myöhemmin samaan pykälään kirjattiin lisäys: ”Suomi on Euroopan unionin jäsen.” Tämä lisäys varmisti sen, että Suomen omien lakien yläpuolella ovat EU:n lait.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ja Ulkopoliittisen instituutin tutkimusraportin mukaan Suomi joutuisi vaikeaan tilanteeseen, jos EU kehittyisi todelliseksi liittovaltioksi: ”Suomi menettäisi täysin mahdollisuutensa vaikuttaa ydin-Euroopan lainsäädäntöön sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan”, sanotaan raportissa "EU:n suunta – kuinka tiivis liitto?" (2014), jonka ovat kirjoittaneet Juha Jokela ja Teija Tiilikainen Upista sekä Markku Kotilainen ja Vesa Vihriälä Evasta.
Liittovaltiolla on joka tapauksessa vahvat tukijansa, esimerkiksi Saksan liittokansleri Angela Merkel. Hänen mielestään EU:n instituutioille pitää antaa enemmän valtuuksia tarkkailla ja puuttua jäsenmaiden toimintaan.
Helsingin Sanomissa sunnuntaina olleen jutun mukaan Schumannin puheen takana oli enimmiltään ranskalainen diplomaatti Jean Monnet, jota myös pidetään koko yhdentymisajatuksen pääideologina. Hesarin jutussa sanoo Euroopan historian tutkija Juhani Aunesluoma, että Monnet´n perusideana oli integraation eteenpäin vieminen eliitin toimesta vastustuksesta huolimatta (HS 8.5.).
Täsmällisempi lainaus Monnet´n ajatuksesta löytyy Esko Seppäsen uudesta kirjasta Mistä Suomi vaikenee? (Into, 2016): ”Euroopan kansoja pitäisi ohjata kohden supervaltiota niin, että niiden kansat eivät ymmärrä, mistä on kysymys. Tämä voidaan saavuttaa toinen toistaan seuraavilla askelilla, joista jokainen on puettu taloudellisen päämäärän muotoon, mutta jotka väistämättömästi ja peruuttamattomasti johtavat liittovaltioon.”
Näitä askelia on sittemmin otettu ja päämäärä lähenee. Viime syksynä tehdyssä Eurobarometri-kyselyssä kuitenkin vain reilu kolmannes EU-kansalaisista vastasi, että EU on myönteinen asia. Mutta väliäkö hällä - ei kansan tarvitse mitään ymmärtää, kyllä eliitti tietää kaiken paremmin?
Nyt täytyy vain toivoa, että matka kohti liittovaltiota keskeytyy, ja tässä voi avuksi tulla Britannian eroaminen EU:sta. Sen jälkeen lumipallo saattaa vyöryä ja kasvaa niin, että seuraava lähtijä on Ranska presidentiksi nousevan Marine Le Penin johdolla? Hän on luvannut, että jos hänet valitaan ensi vuonna maan johtoon, järjestetään Ranskassa kansanäänestys EU-jäsenyydestä.
Vielä EU ei ole liittovaltio. Sitä kohti edetään kuitenkin ”sammutetuin lyhdyin”, kuten Seppänen kirjoittaa. Hän ottaa esimerkiksi EU-tuomioistuimen, jonka tehtävänä on varmistaa, että EU:n lainsäädäntöä tulkitaan ja sovelletaan samalla tavalla kaikissa EU-maissa.
”EU-tuomioistuimen valta perustuu lakien tulkintaan ja sen jokaisen päätöksen ensisijaisuuteen kansallisiin perustuslakeihin ja jäsenmaiden kaikkiin muihinkin lakeihin nähden. Tällä tavalla se toteuttaa Lev Trotskin jatkuvan vallankumouksen teoriaa: ensin tehdään vallankaappaus ja sitten laajennetaan askel askeleelta tämän kaapatun vallan perustaa. (Trotski oli Venäjän sisällissodassa bolsevikkien sotapäälliköitä, jonka Stalin myöhemmin tapatutti maanpaossa Meksikossa.)
Tällainen kaapatun vallan laajentaminen on koko ajan ollut menossa. Suomikin on joutunut muuttamaan perustuslakiaan. Vuonna 2000 se pantiin uusiksi, ja se alkaa komeasti: ”Suomi on täysivaltainen tasavalta.” Kaksi vuotta myöhemmin samaan pykälään kirjattiin lisäys: ”Suomi on Euroopan unionin jäsen.” Tämä lisäys varmisti sen, että Suomen omien lakien yläpuolella ovat EU:n lait.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ja Ulkopoliittisen instituutin tutkimusraportin mukaan Suomi joutuisi vaikeaan tilanteeseen, jos EU kehittyisi todelliseksi liittovaltioksi: ”Suomi menettäisi täysin mahdollisuutensa vaikuttaa ydin-Euroopan lainsäädäntöön sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan”, sanotaan raportissa "EU:n suunta – kuinka tiivis liitto?" (2014), jonka ovat kirjoittaneet Juha Jokela ja Teija Tiilikainen Upista sekä Markku Kotilainen ja Vesa Vihriälä Evasta.
Liittovaltiolla on joka tapauksessa vahvat tukijansa, esimerkiksi Saksan liittokansleri Angela Merkel. Hänen mielestään EU:n instituutioille pitää antaa enemmän valtuuksia tarkkailla ja puuttua jäsenmaiden toimintaan.
Merkelin mallissa unioni tarkoittaisi tiukempaa
sitoutumista EU:n direktiiveihin. EU-tuomioistuin toimisi Merkelin ajattelussa
eurooppalaisena korkeimpana oikeutena. Sen valtaa kasvatettaisiin myös niin,
että sen toiminta ulottuisi myös EU:n jäsenvaltioiden budjettikurin
seuraamiseen. Tuomioistuin siis kykenisi yksin määräämään jäsenmaille
sanktioita unionin taloudellisten ja muiden sääntöjen rikkomisesta.
kari.naskinen@gmail.com
kari.naskinen@gmail.com
