Näinä päivinä tulee kuluneeksi 110 vuotta Lahden kaupungin ensimmäisistä
kunnallisvaaleista. Lahti oli saanut kaupunkioikeudet marraskuussa 1905 ja
muutaman kuukauden kuluttua 17.3.1906 järjestettiin valtuustovaalit. Vaaleissa
valittiin 18 valtuusmiestä: 12 perustuslaillista, kaksi suomalaisen puolueen
edustajaa ja neljä sosialidemokraattia. Sosialidemokraateilla ei vaaleissa
ollut omaa vaalilistaa, vaan olivat vaaliliitossa perustuslaillisten kanssa.
Oman ryhmittymänsä muodostivat myös liikemiehet, mutta he eivät saaneet läpi
yhtään ehdokastaan.
Vaalijärjestelmä oli noihin aikoihin vielä sellainen, että rikkaan ääni vaikutti enemmän kuin köyhän. Äänioikeus jakautui kunnallisveronmaksun mukaan niin, että kaikkein eniten veroa maksaneilla oli 25 ääntä, mutta kaikkein köyhimmillä vain yksi ääni. Tällaisia eri veronmaksukykyyn perustuneita äänimääräluokkia oli kaikkiaan 22. Rikkaimpia eli 25 äänen antajia oli 31 ja yhden äänen poloisia 199. Asukkaita Lahdessa oli 2800. Äänestysprosentiksi tuli 49,3 ja valituiksi tulivat:
filosofian maisteri Niilo J. Avellan
rautatienkirjuri Anton Berg
talonomistaja Karl Boman
kauppias Albin Eklund
kauppias Gustaf Fagerholm
apteekkari Hjalmar Fellman
tehtailija Ferdinand Frigrén
eläinlääkäri Uno Heininen
kauppias Kustaa V. Kunnas
postiljooni Juho E. Laine
leipuri Oskar Lefrén
talonomistaja Vihtori Pöysälä
suutari Kalle Salminen
puuseppä Emil Salonen
asemapäällikkö Axel Sievers
satulaseppä Juho N. Suvela
seppä Otto Virtanen
kunnanlääkäri Johan Vitali
Valtuuston ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Vitali. Valtuusto kokoontui joka kolmas tiistai kello 18.15 Vuorikadun koulun (kuvassa) luokkahuoneessa, joka oli kaupungin virastojen ja hallintoelinten yhteinen virka- ja kokoushuone. Rahatoimikamari oli luovuttanut valtuustolle isosta kaapistaan yhden hyllyn. Valtuuston sihteeri säilytti tärkeimpiä papereitaan lattialla olevassa arkussa. Myöhemmin kaupunginvaltuusto siirtyi kruununvouti Fridolf Ferdinand Frostellin taloon Vapaudenkadulle ja 1913 valtuusto pääsi uuteen kaupungintaloon.
Isoa hässäkkää syntyi pian ensimmäisten vaalien jälkeen, sillä historiankirjat kertovat sosialidemokraattien vetäytyneen pois valtuustotyöskentelystä boikotiksi epädemokraattista kunnallishallintoa kohtaan, lukuun ottamatta satulaseppä Suvelaa. Totta tietenkin olikin, että vaalijärjestelmän takia arviolta puolet lahtelaisista jäi kunnallisen hallintovallan käytön ulkopuolelle. Sos.dem. kunnallisjärjestö toimi kuitenkin aktiivisena ulkoparlamentaarisena painostusryhmänä. Erityisesti ensimmäisen maailmansodan vuosina se vaati voimakkaasti toimenpiteitä työllisyyteen ja elintarvikehuoltoon liittyvissä ongelmissa.
Erikoista oli, että yleinen ja yhtäläinen äänioikeus toteutettiin valtiollisissa vaaleissa jo 1907, mutta kunnallisella tasolla vasta 1917. Ennen vuoden 1917 muutosta Lahden sosialidemokraatit jo ehdottivat, että heille myönnettäisiin puolet valtuustopaikoista, koska työväen äänestäjämäärä oli noin puolet äänestäjistä. Sos.dem. kunnallistoimikunnan puheenjohtajan V. Perttilän allekirjoittamassa anomuksessa kaupunginvaltuustolle todettiin mm.:
Vaalijärjestelmä oli noihin aikoihin vielä sellainen, että rikkaan ääni vaikutti enemmän kuin köyhän. Äänioikeus jakautui kunnallisveronmaksun mukaan niin, että kaikkein eniten veroa maksaneilla oli 25 ääntä, mutta kaikkein köyhimmillä vain yksi ääni. Tällaisia eri veronmaksukykyyn perustuneita äänimääräluokkia oli kaikkiaan 22. Rikkaimpia eli 25 äänen antajia oli 31 ja yhden äänen poloisia 199. Asukkaita Lahdessa oli 2800. Äänestysprosentiksi tuli 49,3 ja valituiksi tulivat:
filosofian maisteri Niilo J. Avellan
rautatienkirjuri Anton Berg
talonomistaja Karl Boman
kauppias Albin Eklund
kauppias Gustaf Fagerholm
apteekkari Hjalmar Fellman
tehtailija Ferdinand Frigrén
eläinlääkäri Uno Heininen
kauppias Kustaa V. Kunnas
postiljooni Juho E. Laine
leipuri Oskar Lefrén
talonomistaja Vihtori Pöysälä
suutari Kalle Salminen
puuseppä Emil Salonen
asemapäällikkö Axel Sievers
satulaseppä Juho N. Suvela
seppä Otto Virtanen
kunnanlääkäri Johan Vitali
Valtuuston ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Vitali. Valtuusto kokoontui joka kolmas tiistai kello 18.15 Vuorikadun koulun (kuvassa) luokkahuoneessa, joka oli kaupungin virastojen ja hallintoelinten yhteinen virka- ja kokoushuone. Rahatoimikamari oli luovuttanut valtuustolle isosta kaapistaan yhden hyllyn. Valtuuston sihteeri säilytti tärkeimpiä papereitaan lattialla olevassa arkussa. Myöhemmin kaupunginvaltuusto siirtyi kruununvouti Fridolf Ferdinand Frostellin taloon Vapaudenkadulle ja 1913 valtuusto pääsi uuteen kaupungintaloon.
Isoa hässäkkää syntyi pian ensimmäisten vaalien jälkeen, sillä historiankirjat kertovat sosialidemokraattien vetäytyneen pois valtuustotyöskentelystä boikotiksi epädemokraattista kunnallishallintoa kohtaan, lukuun ottamatta satulaseppä Suvelaa. Totta tietenkin olikin, että vaalijärjestelmän takia arviolta puolet lahtelaisista jäi kunnallisen hallintovallan käytön ulkopuolelle. Sos.dem. kunnallisjärjestö toimi kuitenkin aktiivisena ulkoparlamentaarisena painostusryhmänä. Erityisesti ensimmäisen maailmansodan vuosina se vaati voimakkaasti toimenpiteitä työllisyyteen ja elintarvikehuoltoon liittyvissä ongelmissa.
Erikoista oli, että yleinen ja yhtäläinen äänioikeus toteutettiin valtiollisissa vaaleissa jo 1907, mutta kunnallisella tasolla vasta 1917. Ennen vuoden 1917 muutosta Lahden sosialidemokraatit jo ehdottivat, että heille myönnettäisiin puolet valtuustopaikoista, koska työväen äänestäjämäärä oli noin puolet äänestäjistä. Sos.dem. kunnallistoimikunnan puheenjohtajan V. Perttilän allekirjoittamassa anomuksessa kaupunginvaltuustolle todettiin mm.:
Yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden toteuttaminen myös kunnallisella tasolla lykkääntyi, vaikka eduskunta hyväksyi asiaa koskevan lain jo 1908 pääasiassa vanhasuomalaisten ja sosialidemokraattien äänin 146-41. Senaatti kuitenkin totesi yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden "epäoikeudenmukaiseksi" ja tsaari jätti lain vahvistamatta. Vasta Suomen itsenäistyttyä päästiin kunnallisvaalitkin järjestämään demokraattisesti joulukuussa 1918.
Olisikohan kansalaissota vältetty, jos kunnallinen vaalijärjestelmä olisi ollut oikeanlainen jo aikaisemmin? Varsinkin syksyllä 1917 harvainvaltaisten valtuustojen ja järjestäytyneen työväestön välit kiristyivät monilla paikkakunnilla hyvin jyrkiksi.
Lahdessa vasemmisto palasi valtuustoon vasta 1920 kolmen valtuutetun voimin. Muut 21 valtuutettua edustivat Kokoomusta, IKL:ää ja Edistyspuoluetta. Enemmistön sosialidemokraatit saavuttivat 1934: SDP 18, Edistyspuolue 6, IKL 6, Kokoomus 4, varuskunta 1.
kari.naskinen@gmail.com
