Pesäkallion kesäteatterin (Lahti) viime vuoden näytelmä Rauli ”Badding” Somerjoesta oli hyvä, Pesäkallion seitsenvuotisen
historian paras. Tänä kesänä vuorossa on Irwin
Goodman, mutta nyt tulos on laimeampi. Irwinin
simmarit käynnistyy hitaasti, Irwinin nimi mainitaan ensimmäisen kerran
puolen tunnin kohdalla, ja varsinaiseen vauhtiin päästään vasta väliajan
jälkeen. Lisäksi ensi-iltayleisö oli sitä mieltä, että Irwinin lauluja oli
liian vähän.
Parempi Irwin-näytelmä on luultavasti oululaisen Mika Räinän kirjoittama laulunäytelmä Irwin – ikuinen kapinallinen (2014), ja vertailu voidaan tehdä viimeistään syyskuussa 2014, jolloin Teatteri Rion ja Komediateatteri Arenan kiertue-esitys nähdään Sibeliustalossa. Pesäkallio on kuitenkin lähtenyt siitä, että tehdään itse – ja tulee kai edullisemmaksikin?
Irwinin simmarit on lähtökohdaltaan hieman kummallinen. Käsikirjoittajat Satu Säävälä ja Väinö Weckström eivät ole tehneet näytelmää suoraan Irwinistä, vaan päähenkilö onkin jossakin pienessä kunnassa asuva Ilpo, joka ikään kuin asettuu Irwinin housuihin. Eikä sitten aina ole selvää, kummasta on lopulta kysymys, Irwinistä vai Ilposta. Käykö esimerkiksi Ilmari Kiantoa tapaamassa (1967) Irwin vai Ilpo?
Tällaista tyypillistä kesäteatterihömpötystähän tämä on. En siitä paljon mitään irti saanut. Mieleen jäi kolme asiaa: näytelmän alussa Linda Hämäläinen lauloi hyvin (mutta ei laulanut muuta soolonumeroa), Hanna Kaskela terästi yhdessä kappaleessa bändiä viulullaan ja Ilmari Myllynen oli taas esityksen paras koomikko, kuten edelliskesänäkin.
kari.naskinen@gmail.com
Parempi Irwin-näytelmä on luultavasti oululaisen Mika Räinän kirjoittama laulunäytelmä Irwin – ikuinen kapinallinen (2014), ja vertailu voidaan tehdä viimeistään syyskuussa 2014, jolloin Teatteri Rion ja Komediateatteri Arenan kiertue-esitys nähdään Sibeliustalossa. Pesäkallio on kuitenkin lähtenyt siitä, että tehdään itse – ja tulee kai edullisemmaksikin?
Irwinin simmarit on lähtökohdaltaan hieman kummallinen. Käsikirjoittajat Satu Säävälä ja Väinö Weckström eivät ole tehneet näytelmää suoraan Irwinistä, vaan päähenkilö onkin jossakin pienessä kunnassa asuva Ilpo, joka ikään kuin asettuu Irwinin housuihin. Eikä sitten aina ole selvää, kummasta on lopulta kysymys, Irwinistä vai Ilposta. Käykö esimerkiksi Ilmari Kiantoa tapaamassa (1967) Irwin vai Ilpo?
Tällaista tyypillistä kesäteatterihömpötystähän tämä on. En siitä paljon mitään irti saanut. Mieleen jäi kolme asiaa: näytelmän alussa Linda Hämäläinen lauloi hyvin (mutta ei laulanut muuta soolonumeroa), Hanna Kaskela terästi yhdessä kappaleessa bändiä viulullaan ja Ilmari Myllynen oli taas esityksen paras koomikko, kuten edelliskesänäkin.
kari.naskinen@gmail.com
