Itsenäisyyden alussa vuoteen 1935 asti käytössä oli puhdas listavaali, jossa äänestäjät vetivät punaisen viivan sen puolueen kohdalle, mitä kannattivat. Sen jälkeen oli käytössä sekajärjestelmä, jossa sama ehdokas saattoi esiintyä monella eri listalla, ja kunkin listan äänet jakautuivat listan sisällä ehdokkaiden nimien järjestyksen mukaisesti.
Suurimmassa osassa länsimaita käytössä on ns. pitkien listojen järjestelmä. Siinä eivät läpimenoa ratkaise ehdokkaiden henkilökohtaiset äänimäärät, vaan valituiksi tulevat puolueen saamien kokonaisäänimäärien perusteella ne ehdokkaat, jotka puolue on läpimenojärjestykseen asettanut.
Viimeksi sosialidemokraattien eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman esitti listavaaleihin siirtymistä. Yleensäkin tällä kannalla ollaan enemmän vasemmistossa, joskin esimerkiksi Kokoomuksen entinen puheenjohtaja Harri Holkerikin oli sitä mieltä, että listavaali ”poistaisi sirkuspiirteitä suomalaisesta politiikasta”. (Uutispäivä Demari 24.9.2009)
Myös Keskustan entinen ministeri Sirkka-Liisa Anttila on kannattanut listavaaleja, "jotta eduskuntaan tulisi tavallisia palkansaajia ja ylipäätään ihmisiä, jotka ovat muusta kuin julkisuuden kautta tunnettuja". (Uutispäivä Demari 18.8.2009)
”Listavaalia on väitetty epädemokraattiseksi. Kuka väittää Ruotsia, Tanskaa, Saksaa tai Ranskaa epädemokraattisiksi”, Holkeri kysyi ja viittaisi näiden maiden listavaalijärjestelmään.
Epädemokraattisiksi voidaan enneminkin sanoa Suomen nykyistä vaalijärjestelmää, jossa raha ratkaisee paljon. Näin puolueiden sisälläkin, sillä suurimman julkisuuden saa rahalla. Osa rahoituksesta tulee ehdokkaiden ulkopuolisilta tukijoilta, joku saa vaalirahaa yrityksiltä, joku ay-liikkeeltä, joku jostain muualta.
Jos siirryttäisiin tällaisesta yksilövaalijärjestelmästä listavaaleihin, se olisi paluuta kansanvaltaan. Samalla äänestäjät pääsisivät kannattamaan nykyistä selväpiirteisemmin puolueiden ideologisten ja muiden painotusten perusteella.
Backman kirjoittaa blogissaan Kalevi Sorsa -säätiön nettisivulla, että kehitys on kulkenut kohti pinnallista henkilökeskeisyyttä. Politiikan suuret linjat ja erot jäävät pintajulkisuuden jalkoihin. Osasyy kehitykseen on yksittäisiä ehdokkaita korostava vaalijärjestelmämme.
”Listavaaleissa otettaisiin kantaa siihen mihin pitäisikin eli politiikan linjaan. Äänestäjän kuvitelma, että se olisi riippuvainen valittavista henkilöistä, on väärä. Erityisesti eduskunnassa yksittäinen edustaja on nykyisin jopa oppositiossa sidottu puolueensa linjaan. Hallituspuolueiden edustajien kädet sitoo hallitusohjelma, josta kansalaiset eivät pääse äänestämään”, kirjoittaa Backman.
Ymmi Hinaaja ja Antsku eduskunnassa olisi tietenkin hauska juttu, mutta mitä tekemistä sillä olisi politiikan kanssa?
kari.naskinen@gmail.com
