Markus Nummen romaaniin (2010) perustuva näytelmä osuu kohdalleen. Viistosti edessäni katsomossa istui noin kolmekymppinen nainen, joka räpläsi kännykkäänsä vielä hetken senkin jälkeen, kun näytelmä oli alkanut, ja heti väliajan alettua hän napsautti puhelimensa auki ja alkoi selata Facebookia.
Näytelmä toki käsittelee lasten huonontunutta asemaa paljon laajemmin. Ollaan sen kovasti mainostetun hyvinvointiyhteiskunnan nurjalla puolella. Sossun naiset juoksevat ristiin rastiin ja yrittävät vähäisillä resursseillaan tehdä minkä voivat. Mikään ei kuitenkaan auta, koska osittain järjestelmäkin on mätä.
Pisa-tutkimuksissa ollaan kyllä kärjessä, samoin kansainvälisissä kilpailukyky- ja onnellisuusvertailuissa. Kuitenkin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) raportin mukaan köyhyys Suomessa on kasvanut ja toimeentulo-ongelmat ovat yleisiä perus- ja vähimmäisturvan varassa elävillä. Lapsia elää nyt suhteellisen köyhyysrajan alapuolella saman verran kuin 1970-luvun alkupuolella. Toimeentulo-ongelmat ovat yleistyneet alle kouluikäisten lasten perheissä 2000-luvulla. Jne.
Entä mitä on tehty? Vaikkapa se, että vuonna 1994 poistettiin toimeentulotukia saavilta lapsiperheiltä lapsilisät. Suurin osa tämän iskun kohteiksi joutuneista on köyhiä yksinhuoltajaperheitä. Toimeentulotukia saavia lapsiperheitä on yli 50 000. Kymmenesosa lapsiperheistä ei siten saa lapsilisiä lainkaan. Tämäkään ei kuitenkaan kaikille riitä, vaan Kokoomuksen aivoriihissä päädyttiin syksyllä 2012 esittämään koko lapsilisäjärjestelmän romuttamista.
Kom-teatterin näytelmässä ei tällaisia tilastotietoja esitetä, mutta näytelmä pani kiinnostumaan faktoista. Lapsiin kohdistuneet pahoinpitelyrikokset ovat viime vuosina selvästi lisääntyneet; Suomi on korkealla sijalla erityisesti alle vuoden ikäisten lasten kuolemaan johtavissa pahoinpitelytilastoissa; vanhemmat pahoinpitelevät jollain tavalla arviolta noin 50 000 lasta vuosittain. Suomessa surmataan suhteellisesti laskien eniten lapsia länsimaissa; lapsen surmaa useimmiten mielenterveysongelmista kärsivä äiti.
Vuosittain yli sata suomalaisnuorta tekevät itsemurhan. Itsemurhayrityksiä arvellaan olevan 10-15-kertainen määrä. WHO:n tilastojen mukaan suomalaiset nuoret miehet tekevät viidenneksi eniten itsemurhia maailmassa. Nuorten naisten tilastossa: suomalaiset ovat toisena.
Lasten huostaanotot ovat yli kaksinkertaistuneet 2000-luvulla. Huostaanotettuja lapsia on tällä hetkellä reilusti yli 10 000. Tyypillisiä syitä huostaanottoon ovat vanhempien kasvatusongelmat, alkoholinkäyttö ja väkivalta.
THL:n tuoreen tutkimusraportin mukaan lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisy on aloitettava varhain kaikissa arjen kehitysympäristöissä. Lasten tilanne pitäisi myös ottaa huomioon aina, jos vanhemmilla on ongelmia.
Komin näytelmä on tehty tragikomedian keinoin. Silti ei paljon naurata. Paitsi se, kun pienen väärinkäsityksen perusteella mies sanoo toiselle, että tekös olette se, joka on saanut tuomion taposta – tämä vastaa: ”En ole istunut taposta, olen insinööri.”
Ohimennen näytelmässä sivutaan myös pedofiiliproblematiikkaa. Varsinkaan mies ei uskalla mennä auttamaan vaikkapa yksin kadulla itkeskelevää lasta, sillä joku voi tehdä ilmoituksen pedofiilistä.
P.S.
Oikaisu
Tutkijatohtori Ilkka Haapola oikaisi väitettäni lapsilisien poistamisesta vuonna 1994:
"Kyse oli vain siitä, että lapsilisät muutettiin muiden tulolähteiden (ansiotulojen, sosiaalietuuksien jne.) kanssa samanarvoisiksi toimeentulotukilaskelmissa huomioitaviksi tuloiksi ja samanaikaisesti lapsiperheiden toimeentulotukea (ns. lasten perusosia) korotettiin suurin piirtein lapsilisien verran. Tämä toimenpide ei siis paljoakaan muuttanut toimeentulotuen varassa elävien lapsiperheiden käteenjääviä tuloja. Sen ensisijainen tarkoitus olikin vähimmäisturvan selkeyttäminen ja virtaviivaistaminen. Siihen asti lapsiperheiden toimeentulotuen taso määritettiin niin, että se yhdessä lapsilisien kanssa takasi vähimmäistoimeentulon. Toimeentulotuen taso vastasi nyt suoraan lakisääteisen vähimmäistoimeentulon tasoa, ja jos perheen ensisijaiset tulot jäivät tuon tasoa pienemmiksi, niin erotus katettiin toimeentulotuella."
"Tästä 1994 toteutetusta vähimmäisturvan järkiperäistämisestä koitui toimeentulotuen saajille jopa pientä etua paria vuotta myöhemmin, kun lapsilisiä leikattiin 10 prosentilla. Vanhassa systeemissä tämä olisi merkinnyt välitöntä tulonmenetystä myös toimeentulotuen saajille. Sen sijaan nyt kävikin niin, että toimeentulotuki korvasi köyhimmille lapsiperheille tämän tulonmenetyksen aina vuoteen 1998 saakka, jolloin Lipposen hallitus vihdoin sai kovan, pari vuotta kestäneen väännön jälkeen tehtyä saman leikkauksen myös toimeentulotukeen."
"1990-luvun lama oli rankkaa aikaa, mm. nuorille lapsiperheille. Monissa tutkimuksissa on kuitenkin osoitettu (mm. Karisto ym. Matkalla nykyaikaan, 1998), että perustoimeentuloturvaan ei paljonkaan kajottu ennen vuosikymmenen puoliväliä. Siihen käytiin käsiksi vasta Lipposen hallituksen ensimmäisessä budjetissa vuodelle 1996, jolloin mm. työmarkkinatuen lapsikorotuksista leikattiin 60 % (kuukausitasolla pahimmillaan yli 1000 mk) ja sairausvakuutuksen määräytymisperusteita muutettiin niin, että vähimmäisäitiyspäiväraha putosi runsaasta 1900 markasta 1500 markkaan (ja tälle vähimmäistasolle jäivät käytännössä kaikki ne uudet äitiysrahan saajat joiden päiväraha olisi vanhojen perusteiden mukaan ollut 1900-2100 mk/kk)."
kari.naskinen@gmail.com
