Kun ralliautoilun maailmanmestari (1983) Hannu
Mikkola torstaina 24.5.2012 täyttää 70 vuotta, palautuu mieleen yksi hurjimmista
rallikokemuksistani, katsojana. Humalamäen pikataival 1982, jo kaukaa, useamman
kilometrin päästä kuuluu Audi Quattron muhkea ääni. Sitä tiedettiin odottaa.
Audin uusi nelivetoinen turbo, 330 hv, oli kyllä nähty ja vähän kuultukin
Jyväskylässä ennen starttia, mutta vasta Humalamäessä kuulen ja näen sen
kunnolla. Humalamäen pikataipaleen kuuluisissa hyppyreissä auto lentää,
etenee kuin hyökkäysvaunu, Quattro on kulmikas ja isompi kuin muut, pakoputkesta syöksee tulta, ja se ääni, edelleen kaikkien aikojen paras. Samaan
yltivät aikoinaan vain V12-moottoriset F-ykköset. Myöhemmin Audi Quattron teho
nousi lähes 600 hevosvoimaan.
Hannu Mikkola oli oikea kuski tuohon hirmupeliin. Alla oli jo kymmenen
MM-osakilpailun voittoa, Safari-rallin voitto ja Lontoo – Meksiko -maratonrallin
voitto. Vaaleahiuksinen, aina hymyilevänoloinen Mikkola oli saanut lempinimen ”enkelinkasvoinen
paholainen”, ja paholaismaisen kova hänen asenteensa kilpailemiseen olikin:
”Inhottavaa tässä lajissa on se, että pitää olla aggressiivinen. Varsinkin
pikataipaleella pitää vihata jotakin asiaa sydämensä pohjasta, muuten ei
luista.” (HS Kuukausiliite, marraskuu 1983)
Jyväskylän Suurajot kolme kertaa 1950-luvulla voittanut Osmo Kalpala oli joskus 1960-luvulla neuvonut nuorta Mikkolaa, että
”jos on kysymyksessä pitkä pikataival, niin aja jokin kurva rauhallisesti ennen
kuin lähdet todella porhaltamaan”. Mikkola oli toista mieltä, hän paahtoi
täysillä alusta alkaen: ”On yksinkertaisesti vain ajettava täysillä, sillä
muuten auto ei liu´u niin kuin pitää, vaan se menee sahaamiseksi.”
Hannu Mikkolan teemana ajamisessa ja varsinkin harjoittelussa oli ”kaikki tai
ei mitään”: ”Kun aloittaa 110 prosentin vauhdilla ja siitä vähitellen
tiputtelee kunnes pysyy tiellä, löytää nopeimmin ylärajan. En usko, että
sellaisesta kaverista tulee koskaan todella nopeaa kuljettajaa, joka aloittaa
varovasti lisätäkseen vauhtia kokemuksen kasvaessa. Hän ei pääse koskaan yli 90
prosentin, eikä se riitä.” (Uusi Suomi 26.10.1975)
Paholaismaisesta Audista Mikkola muistetaan parhaiten. Vielä rajumpaakin oli
vielä tulossa, mutta kun FIA pani stopin sen ajan B-ryhmän superutoille, joutui
Audi siirtämään kehitystyönsä sivuun. Audi Qattrosta oli jo tulossa keskimoottorinen
versio, jossa paino olisi jakautunut tasaisemmin; nyt tämä prototyyppi on
museossa Ingolstadtissa.
Tällä hetkellä rallin MM-sarja on kriisissä. Erkki Vanhasen kirjassa Flat
Out – Täysillä (Alfamer, 2011) Mikkola ihmettelee, miksi ralli on
vajonnut, miksi vain kaksi autotehdasta on pysynyt mukana mestaruustaistossa: ”Onko
Kansainvälinen autoliitto FIA panostanut kaiken tarmonsa Formula ykkösiin ja
antanut ralliautoilun tulla toimeen omillaan? Onko inflaatio kiihdyttänyt
maailmanmestaruusarvojen jatkuva lisääntyminen vienyt mestaruudelta
arvostuksen? Vai onko syynä FIA:n hirmuinen halu puristaa ralli Formula
ykkösten tapaiseksi suorien tv-lähetysten formaattiin sopivaksi
urheilumuodoksi?”
Nykyiset kilpailutapahtumatkin saavat Mikkolalta kritiikkiä: ”Nykyinen
ralliautoilu on täysin eri laji verrattuna omiin aktiivivuosiini, jolloin
ajettiin vuorokaudet läpeensä vain muutaman tunnin tauoilla. Nyt
virkamiesmäiset ajoajat ja samojen pikataipaleiden uusiokäyttö – jopa kolmeen
kertaan ajettaviksi – ovat muuttaneet lajin kuvaa paljon. Ralliautoilulla on
itsetutkiskelun ja kehityskeskustelun paikka.”
kari.naskinen@gmail.com