Kirjoittajan kuvalla varustettuja, ainakin jonkin verran hänen mielipiteitään sisältäviä juttuja sanotaan nykyisin kolumneiksi. Kumma sana, sillä se pohjautuu latinan kielen sanaan columna, mikä tarkoittaa pilaria, pylvästä. Johtuu tässä yhteydessä siitä, että kun joskus sata vuotta sitten englantilaisissa lehdissä alkoi ilmestyä lyhyitä mielipidekirjoituksia, joita ei kuitenkaan sijoitettu yleisönosastoon, niistä tehtiin yhden palstan levyisiä luiruja, ja tällainen juttu sai sitten nimekseen column (suom. pylväs). Kun tämä juttu on julkaistu tämän päivän Viikko-Hämeessä, tätä siis sanotaan kolumniksi. Näin internetissä julkaistuna tämä on mitä lie, kai sellainen blogiteksti...Aikaisemmin kolumneja kirjoittivat etupäässä toimitusten ulkopuoliset asiantuntijat. Varsinkin viimeisten kymmenen vuoden aikana kolumnit ovat kuitenkin menettäneet alkuperäisen tarkoituksensa (ja arvonsa). Nyt kun sanomalahteen tulee toukokuun lopulla näppylänaamainen kesäharjoittelija, niin kesäkuun puolivälissä se on jo lehden ”kolumnisti”.
Myös lehtien omat toimittajat ovat melkein kaikki kolumnisteja. Lehdet ovat nykyisin täynnä toimittajien henkilökohtaisia kommentteja yläkoulun ainekirjoitustyyliin. Loppukesä ja syksy ovat erityisen runsasta kolumniaikaa, kun jokainen toimittaja kirjoittaa omista lomakokemuksistaan.
Kolumnien näkökulma on vaihtunut yleisestä yksityiseen. Kun vaikkapa Max Jakobsson aikaisemmin Helsingin Sanomissa kirjoitti maailmanpolitiikan kuvioista, niin nyt tärkeintä on se, mitä kolumnistille itselleen on tapahtunut. Kolumnien pääasia ja päähenkilö on Minä.
PAKINA
Aiheen tähän juttuuni sain nimimerkki Origon eli pakinoitsija Jouni Lompolon kuolemasta. Aiheen sikäli, että myös pakina alkaa hävitä lajikartalta. Tyylipuhtaat pakinat ovat jo harvinaisuuksia. Lahdessa tätä lajia harjoittaa enää Tonttilan mies Pertti Huopainen Etelä-Suomen Sanomissa, jossa pakinoitsijana kunnostautui aikoinaan varsinkin päätoimittaja Juhana Lahtinen, selvä Väinö Nuortevan (Olli) hengenheimolainen. Muutama vuosi sitten edesmennyt Esko Keränen oli myös tyylipuhdas pakinoitsija.
Pakinan määritelmäksi voidaan panna, että se on lyhyt, kevyehkö ja huvittava kirjoitus, joka sisältää jopa kaunokirjallisia, sanataiteellisia piirteitä. Pakina-sana on johdettu sanasta pakista – sellaista kevyttä lörpöttelyä, hyväntuulista puhisemista.
”Hyvältä pakinoitsijalta vaaditaan luontaista tyylitaitoa, jota on melkein mahdoton oppia”, sanoi Mika Waltari teoksessaan Aiotko kirjailijaksi? (WSOY, 1935). Tyylin hyvin oppineita ovat nykyisistä kirjoittajista ainakin Ilta-Sanomien Seppo Ahti (Bisquit) ja Aamulehden Matti Pitko.
Poliittiset pakinoitsijat olivat ennen vanhaan kovia tekijöitä. He liikkuivat pakinan ja "asiatekstin" välimaastossa. Juorkunan Jussin, Urho Kekkosen, Simpan, Puumiehen ja Aimo Kairamon pakinat olivat monta kertaa suoraan politiikan toimintaan vaikuttaneita läimäyksiä, joissa tyylilajeina olivat komiikka, ironia, satiiri ja parodia, nykyisin sanottaisiin vittuilu.
Oman lisänsä takavuosien pakinaperinteeseen toi sekin, että niitä kirjoitettiin nimimerkeillä, eikä niiden takana olleita henkilöitä aina tiedetty. Kekkonen oli tästä paras esimerkki (Känä, Lautamies, Pekka Peitsi, Veljenpoika, Liimatainen). Nyt arvuutellaan, onko kepun tuleva puoluesihteeri Timo Laaninen Mäntyniemen Porttivahti (Suomenmaa).
Täällä meidän nurkilla on mielenkiintoinen tapaus Itä-Hämeessä (Heinola) kirjoittava nimimerkki Kassara. Äskettäin hän otti esille kansanedustaja Ilkka Viljasen (Kok) ”muistamattomuuden”. Myös jääkiekkoyhtiö Pelicans Oy:n puheenjohtajana toimiva Viljanen sanoi julkisuudessa, että Pelicans on ”ainoa urheiluseura, jota kaupunki ei subventoi”. Sitten kuitenkin paljastui, että Lahden veronmaksajien omistama Lahti Energia Oy sponsoroi jääkiekkoyhtiötä 150 000 eurolla vuosittain. Asia nousi esille kaupunginvaltuustossakin.
Kassara kommentoi, että on syytä kauhistua. Ensinnäkin siitä, että samalla kun kaupungin pienille yhdistyksille jakamat pienet avustukset ovat suurennuslasin alla, niin samaan aikaan todella isot rahat liikkuvat toisaalla. Toiseksi siitä, että valtiopäivämies puhui ns. muunneltua totuutta.
”Miten pihalla maakunnan reuna-alueen edustajat tulevat olemaan uudessa Suur-Lahdessa isojen poikien päätöksenteosta, kun Lahden nykyisetkin valtuutetut ovat”, ihmetteli Kassara.
kari.naskinen@gmail.com
