Eka-yhtymän yrityssaneeraus käynnistyi 22.10.1993. Vielä edellisenä päivänä KOP ja SYP olivat yrittäneet pelata niin, että Eka olisi ajettu konkurssiin. Pankit olivat asialla osin myös ideologisista syistä: punapääoman iso linnake olisi haluttu nurin. Silloinen valtiovarainministeri Iiro Viinanen (Kok) piti kuitenkin pintansa, eikä antanut KOP:n Pertti Voutilaisen eikä SYP:n Vesa Vainion pyörittää peliään loppuun. Nämä kriittiset vaiheet Ekan ympärillä kuvataan seikkaperäisesti fil.tri Jorma Kallenaution laajassa historiateoksessa Lamasta uuteen nousuun – Eka-yhtymän ja Tradeka-yhtymän historia 1983 - 2008 (SKS, 2009).Arvokasta tietoa Kallenautio on saanut Viinasen päiväkirjoista. Viinanen ihmetteli Voutilaisen ja Vainion peliä, kun pankeilla ei todellisuudessa ollut rahoja sen paremmin yrityssaneeraus- kuin konkurssimenettelyynkään.
Viinanen 19.10.1993: ”Ovat neuvottomia ja painostavat valtiota maksumieheksi. Käsken aamuksi luokseni ja Eero Rantalan ½ tuntia myöhemmin ja sanon, etten pidä siitä, että uhitellaan ja valtiolle asetetaan määräaikoja aamuksi klo 8:ksi. Varsinkaan, kun itse ette kestä [Ekan] konkurssia.”
Viinanen 21.10.1993: ”KOP keplottelee STS-, Eka-, SSP-asian kanssa ja taktikoi. Yrittävät lypsää rahaa valtiolta. Sikamaista.”
”Se oli täyttä pelleilyä se pankinjohtajien peli”, sanoo Viinanen nyt Kallenaution haastattelemana.
Vielä illalla 22.10.1993 Vainio ja Voutilainen uhkailivat Viinasta sillä, että pankit hakisivat Ekan konkurssiin, mutta tyytyisivät yrityssaneeraukseen, jos saisivat valtion kiristettyä mukaan suuremmin panoksin.
Viinanen 22.10.1993 ”Kun en ollut moineskaan, Vainio lähti ja antoi kuvan, että maanantaina rysähtää. Siihen sanoin: Ei voi mitään. Yrittivät siis näillä tempuilla jälleen imeä rahaa valtiolta.”
Ei rysähtänyt. Konkurssia ei tullut, eikä kahdeksan kuukautta aikaisemmin tehdystä pankkitukipäätöksellä muodostunut valtion ”avoin piikki” siten tullut kattamaan pankkien Eka-tappioita.
Kallenautio on vetänyt yhteen niitä syitä, mitkä johtivat Ekan vaikeuksiin. Yksi merkittävä oli, että edistysmielisen osuustoimintaliikkeen eli E-liikkeen ja koko punapääoman rakenteita ja linnakkeita puolustamaan kykeneviä tahoja ei lamavuosina ollut. Eka ei kuulunut mihinkään ns. finanssileiriin. Punapääoman yrityksillä ei ollut omistuksia vaikutusvaltaisissa pankeissa, eikä pankeilla ollut omistuksia Ekassa.
Vasemmistopuolueistakaan ei ollut Ekan puolustajiksi tai auttajiksi ahdingossa. Merkillepantavaa tästä näkökulmasta oli varsinkin SDP:n matala profiili Ekan suhteen.
Elettiin myös niitä aikoja, jolloin Suomessa alkoi puhaltaa voimakas oikeistopoliittinen tuuli. Kallenaution mukaan Eka-yhtymän osuustoiminnallinen liiketoiminta sopi varsin huonosti senhetkiseen talouselämässä suosittuun monetaristis-uusliberalistiseen talouskäsitykseen: ”Punapääoman linnakkeiden sortuminen sopi mitä parhaiten vahvassa nousussa olevan uusliberalistisen markkinatalouden yleiseen henkeen. Intohimoja työväen yritystoiminnan nujertamiseksi oli ilmassa paljon. Punapääoman häviöllä ajateltiin myös vahvistettavan kuilun partaalla olevaa sinivalkoista pääomaa.”
Sille ei kuitenkaan ole ollut minkäänlaisia esteitä, että porvarillinen S-osuuskauppa on saanut paisua kuin pullataikina. Kunnallisessa kaavoituspelissä S-ryhmä on ollut ylivoimainen voittaja Lahdessakin. Osuuskauppa Hämeenmaata Lahden poliitikot hyysäävät kuin omaa lastaan.
Eka-yhtymän, nykyisen Tradekan kampittajia sen sijaan on aina. Kuvaavaa on Leonia-pankin (ent. Postipankki) rahoitusjohtajan sanominen vuonna 1999: ”Tradeka on kuin kumiankka. Vaikka me pankit kuinka yritämme sen upottaa, se ponnahtaa aina pinnalle”.
Onneksi oli kuitenkin diplomi-insinööri Viinanen, joka tarkasteli tilannetta ilman ideologioita, insinöörimäisesti ja yleistä etua ajatellen, siis pankkienkin etua. Viinasen päiväkirjamerkinnät puhuvat selvää kieltä siitä, että Eka olisi konkurssiin asetettuna ollut kurjassa kunnossa olleelle pankkijärjestelmälle liian iso ruumis.
Viinanen asuu nykyisin Lahdessa, ja oli noina Ekan kriittisinä vuosina Ekassa tärkeällä paikalla myös lahtelainen kansanedustaja Matti Luttinen (SDP). Hän toimi Eka-yhtymän hallintoneuvoston puheenjohtajana 1988-95 eli vaikean 90-luvun alun ja yrityssaneerauksen alun. Vielä 1990 Eka-yhtymä oli ollut Suomen viidenneksi suurin yritys, liikevaihto nykyrahassa lähes 3 miljardia euroa. Henkilöstöä oli tuolloin yli 21 000.
Eka-yhtymän yrityssaneeraus aiheutti vakuutusyhtiö Kansan ja rakennusliike Hakan konkurssit. Yrityssaneerauksen aikana Ekan perusliiketoiminnaksi muodostuivat vähittäiskauppa sekä hotelli- ja ravintolatoiminta. Yhtymän nimi muuttui päätoimialan eli vähittäiskaupan silloisen nimen mukaisesti Osuuskunta Tradeka-yhtymäksi. Yrityssaneeraus saatiin päätökseen vuonna 2003.
Tradeka on noin 300 000 omistajajäsenen hallitsema omistusosuuskunta. Ylintä päätösvaltaa osuuskunnassa käyttää jäsenistön kuudeksi vuodeksi kerrallaan yleisillä vaaleilla valitsema edustajisto, johon Lahdessa kuuluvat nyt Vuokko Kautto (Vas), Anna-Maija Martikainen (SDP), Reijo Pekonmäki (Vas) ja Ulla Vaara (SDP).Edustajisto valitsee kahdeksi vuodeksi kerrallaan osuuskunnalle hallintoneuvoston, joka nimeää vuodeksi kerrallaan hallituksen. Lahdesta hallitukseen kuuluu Tapio Luttinen (SDP).
kari.naskinen@gmail.com
