Tämän päivän Helsingin Sanomissa on taas juttu suomalaisen metsäteollisuuden bisneksistä Uruguayssa. Aikaisemmin tänä vuonna Stora Enson toimitusjohtaja Jouko Karvinen kehui Uruguayta fantastiseksi ympäristöksi, ja eilen UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen sanoi, että "me haluamme olla edelläkävijä metsäteollisuudessa".
Stora Ensolle, UPM:lle, Metsä-Botnialle ja M-realille Uruguay on paratiisi. OECD:n huhtikuussa julkistaman listan mukaan Uruguay on yksi maailman pahimmista veroparatiiseista, muut ovat Costa Rica, Malesia ja Filippiinit. Doing Business -raportti puolestaan paljastaa, että työntekijöiden irtisanominen on kaikkein helpointa maailmassa nimenomaan Uruguayssa.
Ei ihme, että Suomen metsäteollisuus hakeutuu Uruguayhin. Suomen metsäteollisuuden ulkoistaminen työnantajien paratiisiin on niin räikeä temppu, että siihen ovat kiinnittäneet huomiota jopa suurpääoman tiukimmat puolustajat:
"Tropiikissa sellua syntyy halvalla. Palkitsevinta on eukalyptuksen ylivoimaisen nopea kasvu. Asia on tarpeen mainita siksi, että meillä elämöidään epäolennaisuuksilla, esimerkiksi paperityöntekijöiden palkoilla." (Aamulehti 20.5.)
Metsä-Botnia, M-real, Stora Enso ja UPM ovat löytäneet perille fantastiseen paratiisiin. Ei tarvitse kantaa murhetta työntekijöiden oikeuksista, ei veroista, ei ay-liikkeestä täällä raukoilla rajoilla, ei mistään muusta kuin vihreän eukalyptuskullan vuolemisesta.
kari.naskinen@gmail.com