En löytänyt Ismo Kalliosta (73) sellaista kuvaa, missä hän olisi nykymallisessa valkoisessa parrassaan. Sunnuntaina hän joka tapauksessa esiintyi Teatteri Vanhassa Jukossa Kaj Chydeniuksen (69) laulustudion konsertissa. Taisi olla Kallion ensimmäinen vierailu Lahdessa.Tämän jutun otsikkona on laulun nimi musiikkinäytelmästä Berliini järjestyksen kourissa, joka sai ensi-iltansa Helsingin kaupunginteatterin uudessa talossa lähes päivälleen 38 vuotta sitten. Silloin kuten nytkin laulun esitti Ismo Kallio.
Tuo näytelmä aiheutti silloin vähintään yhtä suuren metelin kuin Kristian Smedsin Tuntematon sotilas viime vuoden lopulla. Näytelmä kertoi siitä, miten Saksan sosiaalidemokraatit 1919 tukahduttivat kommunistien kapinayrityksen ja olivat vastuussa näiden johtohahmojen Rosa Luxemburgin ja Karl Liebknechtin murhista.
Julkisen keskustelun aloitti Ilta-Sanomissa salonkikommunisti Hannu Taanila, joka yllytti helsinkiläisiä työläisiä täyttämään ylläpitämänsä teatterin katsomon, kuten Ismo Kallio muistelee elämäkertakirjassaan Kaikkea alaan kuuluvaa (Tammi, 2005). Taanilan provosoimana asiasta kirjoitti mm. Suomen Pankin pääjohtaja Mauno Koivisto.
Lehmuslaulua Ismo Kallio on sen jälkeen saanut esittää lukemattomia kertoja, ja illan kohokohta se oli nytkin Vanhassa Jukossa.
Karisma-sanaa käytetään nykyisin usein hyvin kevyin perustein; jollakin Idols-esiintyjällä tai uudella tv-juontajallakin voi tuosta vain olla karismaa. Sen sijaan Ismo Kalliolla sitä todellakin on, vaikka onkin turkulainen.
Niin on myös Kaj Chydeniuksella. Ritva Sorvalille kuuluu ansio siitä, että Chydenius on viimeisten kymmenen vuoden aikana ottanut Jukon "toiseksi kodikseen". Nämä lauluillat ovat lajinsa parasta saatavilla olevaa.
Tällä kertaa ohjelmassa oli vanhaa ja uutta. Mukana oli mm. hänen ensimmäinen sävellyksensä Lemminkäisen äidin kehtolaulu (1964), jonka ensimmäisenä lauloi ja levytti Kaisa Korhonen; nyt sen lauloi Ritva Sorvali ja Chydenius tietenkin säesti pianolla.
Chydeniuksen lauluja on näissä Jukon lauluilloissa kuultu jo muutama sata. Mutta kyllä niitä riittääkin, kun niitä on muutama tuhat kaikkiaan. Jos olisin jukolainen, järjestäisin joskus - vaikka Chydeniuksen 70-vuotispäivän merkeissä vuoden kuluttua - toivekonsertin hänen lauluistaan. Tässä heti kymmenen toivekappaletta konsertin alkuun (suluissa alkuperäinen esittäjä):
Gordon (Kalle Holmberg)
Kenen joukoissa seisot (Agit-Prop)
Laulu Spartakuksesta (Mauno Blomqvist)
Laulu rakastamisen vaikeudesta (Kristiina Halkola)
Natalia (Agit-Prop)
Nuoruus-tango (Kiti Neuvonen)
Siirtotyöläinen (Kaisa Korhonen)
Sinulle (Monna Kamu)
Viimeisestä illasta (Eino Grön)
Älä elämää pelkää (Ritva Sorvali)
Näiden perään Chydenius itse laulaisi Sinua, sinua rakastan Mikko Niskasen elokuvasta Asfalttilampaat (1969). Elokuvaa varten Chydenius lauloi sen ikään kuin malliksi ja työversioksi Niskaselle, mutta ohjaaja piti sitä niin hyvänä esityksenä, että jätti sen sellaisenaan elokuvaan. Hyvä, että jätti. Sunnuntai-iltana sen lauloi Ari Mannelin.
Levylle Chydenius on laulanut omia sävellyksiään noin 50, joten kyllä hän toivekonsertissa niitä voisi vetää lisääkin.
Väliajan jälkeen olisi sitten tunnin kooste Lapualaisoopperasta (1966).
Nyt kuitenkin huomaan, että ei tätä konserttia voisi Vanhassa Jukossa pitää, koska sali on liian pieni. Pitäisi järjestää muutama juhlakonsertti Helsingin Kulttuuritalossa.
(Parhaillaan Vanhan Jukon ohjelmistossa on Chydeniuksen 45-minuuttinen lastenoopperaTyttö, jonka tuuli vei).
kari.naskinen@gmail.com
