Yhdysvalloissa ovat käynnissä samanlaiset "kansallistalkoot" kuin 15 vuotta sitten Suomessa, jolloin sinivalkoinen KOP:kin oli vähällä tulla sosialisoiduksi. Valtio merkitsi konkurssikypsän pankin osakkeita Pertti Voutilaisen talkoissa miljardin markan edestä, ja olisi saanut koko roskan valtion omistukseen 1,7 miljardilla.
Kansallistaminen oli silloin kuitenkin yhtä iso kirosana kuin se on nyt USA:n republikaaneille. Tämän takia KOP on nyt ruotsalainen Nordea.
Suomen Pankin entinen pääjohtaja Sirkka Hämäläinen sanoi 21.9. Helsingin Sanomissa, että Yhdysvalloissa kriisiin johtaneet virheet ovat olleet monelta osin samat kuin Suomessa 1980-luvulla ennen pankkikriisiä: "Talouspolitiikan päättäjillä oli kauhea ahneus kasvulle, ja sijoittajilla, pankeilla, lainanottajilla ja kuluttajilla oli kauhea ahneus rikastua".
Kun kriisi oli päällä, asetettiin pankkityöryhmä pohtimaan pankkien tilaa Sirkka Hämäläisen johdolla. Tässä ryhmässä olivat yksityisten pankkien johtajat äänin 5-3 ratkomassa itse aiheuttamiaan ongelmia. Nämä viisi olivat KOP:n Voutilainen, SYP:n Ahti Hirvonen, Säästöpankkiliiton Kalevi Kauniskangas, OKO:n Pauli Komi ja Postipankin Seppo Lindblom.
Pankkimiesten ehdotuksesta tehtiin 8 miljardin markan tukipäätös. Summa perustui pankkien tappioihin vuodelta 1991. Kun valtioneuvoston tukipäätös oli julkaistu, alkoi pankkiosakkeiden nousu pörssissä. Yleisradion taloustoimittaja Seppo Konttinen vetää yhteen: "Pankkien omistajat tekivät kurssinousuilla parin miljardin ylimääräisen potin muutamassa kuukaudessa. Se oli lahjoitus Suomen valtiolta" (Salainen pankkituki - kuinka velallista kyykytettiin, Tammi 2008).
Sanottiin, että Sirkka Hämäläinen oli noihin aikoihin ainoa mies pankkimiesten porukassa. Sekään ei kuitenkaan riittänyt saamaan kutsua valtiovarainministeri Iiro Viinasen 50-vuotisjuhlien herraillallisille syksyllä 1994. Päätoimittaja Mauno Saari kirjoittaa Sirkka Hämäläisen olleen tuosta syrjäyttämisestään verisesti loukkaantunut, oli pakahtua, ja sanoo jopa harkinneensa eroa Suomen Pankista tämän asian vuoksi (Näkymätön käsi, Gummerus 2006).
Mikähän nyt on edessä? Herrat liennyttävät pelkoja, mutta pahaltahan tämä näyttää. Pankkeja menee nurin tai otetaan valtion haltuun jo Euroopassakin. Suomessa Nordea joutui jo myymään kuntien omistamalle Kuntarahoitus Oyj:lle 600 miljoonan euron luottosalkun, jossa on kunnille ja kuntien yhtiöille myönnettyjä lainoja. Satojen miljoonien lainat olivat alkaneet tulla liian kalliiksi Nordealle.
Ei kai tässä vielä tarvitse pelätä, että pankit alkavat konkursseja tehdä? Tai jos alkavat, niin mitä sitten?
Ainoa riskitön sijoitus on joka tapauksessa pankkitalletus. Eikä ainakaan teoriassa sekään, sillä pankkien talletussuojarahasto kattaa tilitalletukset vain 25 000 euroon asti.
Eikä asuntoihinkaan juuri nyt kannata sijoittaa, koska korot nousevat. Vuoden euribor-korko on kolmessa vuodessa reilusti yli kaksinkertaistunut ja on nyt 5,5 %, ja tämän päälle laskettavat pankkien omat marginaalikorot ovat myös nousseet.
Minä jään odottamaan uusia tarjouksia Nordean Päijät-Hämeen aluejohtajalta Antti Hyväriseltä. Edellisen kerran tartuin tarjoukseen, kun Hyvärinen oli KOP:n Aleksi 10:n johtajana. Ostin Kansallis-Osake-Pankilta 500 markalla Alvar Aallon suunnitteleman jalkalampun. Toisen samanlaisen Hyvärinen myi KOP:n rahapulassa ESS:n taloustoimittajalle Ursula Lehtivuorelle. Vuosilukua en muista, mutta Seurahuoneen Marco Polo oli vielä olemassa, koska kiikutin lampun ensimmäiseksi baaritiskille ja pyysin panemaan töpselin seinään nähdäkseni, onko lamppu kunnossa. Nyt samanlaisen lampun saa kaupasta 1150 eurolla.
Milloinkahan muuten Yhdysvalloista tulee sellainen ostotarjous, johon kiinalaiset tarttuvat: ostavat jonkin ison pankin pois kuleksimasta?
RAHASTOSÄÄSTÄMINEN ON
BISNES VAIN PANKEILLE
Keskiviikkoiltana tuli FST5-kanavalta ohjelma "rahastosäästämisestä". Sehän on nyt vuodenpäivät ollut kannattamatonta - paitsi pankeille. On omakohtainenkin karvas kokemus.
Rahastosäästämisessä sana säästäminen on kyseenalainen. Oikeampi termi olisi rahastosijoitus, ja kuten tiedetään, sijoitus ei aina ole säästämistä. Myös puhutaan hämäävästi sijoitusvakuutuksista; mitään vakuutusta mistään ei kuitenkaan ole olemassa - kaikki voi mennä sen siliän tien.
Pankeille nämä asiakkaiden tekemät rahastosijoitukset ovat kuitenkin täysin riskittömiä. Päinvastoin ne ovat pankeille todella hyvä bisnes, kuten tv-ohjelmasta kävi ilmi.
Mielenkiintoinen tieto oli sekin, että kun pantiin paremmuusjärjestykseen 30 parhaiten tuottanutta rahastoa, ei niiden joukossa ollut yhtään Nordean, Osuuspankin eikä Sammon hallinnoimaa rahastoa. Näiden isojen pankkien rahastoista kuitenkin nyhdetään suurimmat kulut asiakkailta.
kari.naskinen@gmail.com
