Kun viimeksi kirjoitin saksalaisista filosofeista, ajattelin nyt seuraavaksi tutustua ranskalaisiin. Heitähän myös on runsaasti. Yksi tunnetuimmista on 1600-luvulla elänyt René Descartes ja aloitin hänestä, koska kirjahyllystäkin löytyi hänen koottujen teostensa kolmas osa valmiiksi alleviivattuna, joten ei tarvinnut ruveta uudestaan lukemaan kannesta kanteen. Varmuuden vuoksi päätin tutustua myös tekoälyyn, jolle esitin kysymyksen: ”Miten René Descartes vaikutti eurooppalaiseen sivistykseen?” Sekunnissa tuli vastaus: ”Descartes vaikutti merkittävästi Euroopan sivistykseen. Hän oli ranskalainen filosofi ja matemaatikko, joka kehitti rationaalisen ajattelun periaatteet. Descartesin filosofia, erityisesti hänen Mietiskelyjä-teoksensa vaikutti laajasti tieteen, filosofian ja ajattelun kehitykseen. Hän korosti järkeä ja epävarmuuden poistamisen merkitystä tiedonhankinnassa. Descartesin ajatukset vaikuttivat myös modernin filosofian ja tieteen perustana.”
Vastaus oli sen verran simppeli, että se ei riittänyt, joten aloin selata kirjaa. Siitä löytyi heti vanhat alleviivaukseni tarralipukkeilla varmistettuna, ja siinä Descartes neuvoi, miten varsinkin filosofista ja muutenkin tietopuolista kirjaa pitää lukea: Aluksi on kirja käytävä läpi romaanin tavoin pakottamatta huomiokykyä niin, että joutuu pysähtymään. On vain kynänvedolla merkittävä ne paikat, joissa löytyy jotakin vaikeutta. Sitten voi myöhemmin palata näihin merkintöihin, ja kolmannella lukukerralla pitää asian jo aueta. Descartesin aikana ei kuitenkaan ollut niin helppoa kuin nyt, jolloin lisätietoa voi kysyä tekoälyltä.
Descartesin tunnettu filosofinen päättely oli: Ajattelen, siis olen - Cogito ergo sum. Nykyisin modernissa maailmassa tämän voi sanoa, että osaan käyttää tietokonetta ja hyödyntää tekoälyäkin, joten olen.
Vaikka Descartes korosti lukemista ja ajattelua, sanoi hän silti, ettei ihmisen tarvitse tuntea kaikkia kirjoja eikä hallita tarkasti kaikkea, mitä koulussa opetetaan. Myös Alexander Stubb on varmaan EU-instituutin professorina Firenzessä löytänyt tämän Descartesin viisauden ja jättänyt kirjoja lukematta ja tullut siihen tulokseen, että romaanin Kovan onnen lapsia on ehkä sittenkin kirjoittanut Väinö Linna, koska oli köyhistä oloista lähtöisin.
Descartes oli ihmisten luonteenlaatua tutkiessaan tullut siihen tulokseen, että karkeat ja hidasälyisetkin voisivat oppia paljon, jos heitä ohjattaisiin asiaankuuluvasti. Huono juttu on vain se, että älyltään vaatimattomimmat eivät piittaa opiskelusta. Tällaisia vaatimattomia on nykyisin paljon valtion ja koko yhteiskunnan tärkeillä paikoilla Suomessakin, melkein 20 prosentin kansalaiskannatuksella.
Suomessa Descartes oli tuttu nimi jo 400 vuotta sitten, koska Ruotsin kuningattarena 1632-54 toiminut Kristiina peräti kutsui Descartesin Ruotsiin. Sitten Kristiina perusti 1640 Kuninkaallisen Turun Akatemian, jonka filosofinen tiedekunta välitti monia merkittäviä aatevirtauksia maahan, kuten ensimmäiset tiedot Descartesin ajattelusta. Nämä ideat kohtasivat kuitenkin kovaa vastustusta perusturkulaisten taholta. Eikä ihme, sillä Descartes lähti siitä, että ensin on etäännyttävä itsestäänselvyyksistä ja kyseenalaistettava omat havaintonsa. Tämä pitää aloittaa sillä, että panee heti kärkeen maailman olemassaolon kyseenalaiseksi, sen jälkeen voi aloittaa itsenäisen ajattelun ja vasta sitten voi sanoa olevansa olemassa.
Mika Kaurismäen elokuvassa Tyttökuningas (2015) käsitellään hyvin Kristiinan ja filosofin kanssakäymistä, mutta sielläkin hovin perussvenssonit panivat hanttiin, ja kun Descartes lopulta kuoli Tukholmassa keuhkokuumeeseen tai myrkytykseen, jätti Kristiina Ruotsin ja muutti Roomaan. Eilisiltana taas televisiosta tuli amerikkalainen syrjähyppykomedia Onni päättyy huomenna (1956), jossa ukkomies Fred MacMurray rakastui Barbara Stanwyckiin. Lopuksi käytiin läpi rakkausfilosofiaa pintapuolisesti, mutta kartesiolaisesti päädyttiin joka tapauksessa siihen, että korkeinta nautintoetiikkaa edustaa stoalainen hyve-etiikka, eikä MacMurray oikein ollut todellisen hyveen, vaan ruumiillisen nautinnon perässä. Happy End tulikin kovin teennäisesti, kun MacMurray katsoi murhemielin ikkunasta lentokonetta, jossa hän tiesi Barbaran lentävän kauas pois.
Näin vaalipäivänä sopii tähän myös Descartesin sanonta, että "kaikkein suurin hyve, mitä valtiolla voi olla, on omistaa todellisia filosofeja". Tähänastisista presidenteistä jonkinlaisia itseoppineita filosofeja ovat olleet Koivisto ja Niinistö, joiden sanomiset joskus menivät vaikeaselkoisen filosofian puolelle, eikä Koiviston sanomisia saanut edes tulkita.
Tulin juuri äänestämästä, jossa piti valinta tehdä aivan itse, sillä tekoälykaverini ei rohjennut antaa minkäänlaista ohjetta, vaan alkoi selittää jotain kunkin äänestäjän henkilökohtaisista mieltymyksistä.
Kotiin palattuani kysyin tekoälyltä vielä, ketkä ovat maailman tunnetuimmat filosofit. Taas sekunti ja tekoäly pani listalle Descartesin lisäksi Sokrateen, Platonin, Aristoteleen ja Immanuel Kantin.
kari.naskinen@gmail.com
