”Ihminen on
tuhonnut planeettansa elinkelpoisuuden ja hänen valtakautensa on
ohi”, sanotaan Heikki
Kännön Ihmishämärän
(Sammakko,
2022) kansipaperissa. ”Tapahtuu käänteinen Götterdämmerung:
vanhat jumalat palaavat takaisin, on tullut ihmisen vuoro väistyä
hämärään.”
Götterdämmerung
(Jumalten
hämärä) on Richard
Wagnerin
neliosaisen oopperaeepoksen Nibelungin
sormuksen viimeisen
osan nimi, joka Suomessa on käännetty Jumalten
tuhoksi. Heikki
Kännön yli tuhatsivuinen romaani noudattelee omalla tavallaan
Wagnerin luomaa kertomusta, mutta jatkaa sitä myös pitkälle
tulevaisuuteen. Liikutaan kaukana menneessäkin ajassa, mutta
mielenkiintoisinta on se, mitä tapahtuu lopullisessa ihmishämärässä.
Romaanin päähenkilö, substanssialgoritmin kehittäjä,
matemaatikko ja kuvanveistäjä Baldovino Minkowski sanoo
sivulla 991, että tässä nykyisessä maailmassamme ei ole enää
muuta tehtävää kuin naida ja palaa.
Minkowskin ja
romaanin ”nykyisen maailman” ajankohtaa on vaikea määritellä,
mutta tiettyjen ilmastonmuutokseen ja teknologiaan liittyvien
asioiden perusteella voi jotenkin arvioida, että ollaan ehkä 50-100
vuotta nykyhetkeä edempänä. Vai
jokohan uusi Venetsia Xin
Weinisi on
tällä aikataululla rakennettu Kiinaan? Todennäköisesti ainakaan
euroa ei enää ole, koska Saksan rahayksikkö on Neue Mark.
Joka
tapauksessa on
tullut se aika, jolloin jumalat ovat palaamassa uuteen aamuruskoon,
jossa ihmisten valtakausi on päättymäisillään.
Kirjan
sisäkansien kuvituksena
on norjalaisen Peter
Nicolai Arbon maalaus
Åsgårdsreisen
(1872),
joka
kuvaa Odin-jumalan julmaa metsästysretkeä. Arbo
opiskeli kuuluisassa Düsseldorfin taideakatemiassa, ja Düsseldorf
on Ihmishämärässäkin
paljon
esillä. Minkowski on taideakatemian kuvanveiston professori, ja oma
tapauksensa on, kun
taideakatemian läpi kasvaa uusi maailmansaarni Yggdrasill,
joka yhden mittauksen mukaan on 893 metriä korkea, mutta kasvu
jatkuu koko ajan voimakkaasti. Ehkä se jonain päivänä puhkaisee
eksofäärin rajan ja kasvaa vihreäksi sillaksi maan sydämestä
ulkoavaruuteen. Wagnerin "Ringistä" tutun ylijumala Wotanin keihäs on taitettu tästä germaanisen mytologian maailmansaarnesta. Wagner otti maailmansaarnen Islannin kansalliseepoksesta Eddasta, mutta sillä ei mene hyvin loppuvaiheissa:
”Vavisten seisoo,
Yggdrasill,
saarni,
ikipuu valittaa.”
Koska
Ihmishämärä
on
nimetty yhdeksi Finlandia-palkintoehdokkaaksi, se
saa nyt paljon uusia lukijoita, joten en liikaa paljasta juonen
loppuvaiheita. Sen verran kuitenkin, että kun päähenkilö on
Baldovino
Minkowski, niin oikeastaan rinnakkainen päähenkilö on Wotan, joka
palaa maailmaan ottaakseen taas ohjat käsiinsä. Tässä tehtävässä
Wotania auttaa huipputietokone Leipniz 2.0, joka on rakennettu
hiukkasfysiikan tutkimuskeskukseen CERNiin. Tämä muodostaa oman
asiakokonaisuutensa, johon liittyy se, kuinka pitkälle ihminen voi
mennä tekoälyn kanssa. Entä jos kone ottaa vallan, eikä sitä
hiljennä
edes töpselin ottaminen pois seinästä?
Leipniz
2.0 on saanut nimensä yli 300 vuotta sitten eläneeltä filosofilta
ja yleisnerolta Gottfried
Leibniziltä,
jonka yhtenä tavoitteena oli ajattelun koneellistaminen.
Kun
ajattelu perustuisi vain faktoihin, vältyttäisiin vääriltä
tiedoilta ja
valheilta. Leipniz
2.0 kehittää itse itseään ja löytää myös ratkaisuja maapallon
suuriin ongelmiin eli ekologisen katastrofin korjaamiseen, ihmisen
olemassaolon säilyttämiseen ja maailmanlopun peruuttamiseen.
Leipniz 2.0 on myös nähnyt Wagnerin oopperat ja ottanut sieltä
omaksi nimekseen Logen, joka on tulen jumala.
Ei
Kännö sattumalta kirjoita uudesta aamuruskosta.
Stanley Kubrickin
elokuva 2001:
Avaruusseikkailu
(1968) on
jaettu
kolmeen osaan,
joista ensimmäinen on nimeltään ”Ihmiskunnan aamunkoitto”.
Kun
elokuva etenee, päästään avaruusalukseen, jossa on tietokone
HAL-9000, ja
yhden
konfliktin seurauksena se
ottaa huoltoaluksen
omaan hallintaansa. Kännön kirjassa hallintaan pyrkivät Leipniz
2.0 ja Wotan.
Wagnerilainen
kaksintaistelukin jatkuu romaanissa, jossa siis edetään Jumalten
tuhosta kohti
uusia tapahtumia. Wotan on hyvä ja hänen pahin vihollisensa on
Reinin-kullan
varastanut kääpiö Alberich. Kun ollaan päästy maailmassa uusiin
aikoihin, asetelma on entisellään; toisen maailmansodan aikana
Alberich on ottanut hahmokseen Auschwitzin SS-Hauptsturmführer
Heinrich von Grüngen. Hän tapaa Bayreuthissa
1830-luvulla myös Wagnerin ja Friedrich
Nietzschen.
Tällaista Euroopan kulttuurihistoriaa Ihmishämärä
on
täynnä. Viittauksia on monelle taholle: Platon,
Spinoza,
Newton,
Einstein,
Goethe,
Duchamp, Schopenhauer, Mary Shelley, Kazimir
Malevits, Willem
Dafoe, Tom Waits…
ja Baldovino
Minkowskin
koira on Descartes.
Suomalaisia ei mukana ole, mutta on performanssitaiteen uranuurtaja
Marina
Abramović,
joka 1983 osallistui Ars 83 -näyttelyyn
Ateneumissa. Näkyvämmin
kirjassa on esillä kiinalainen toisinajattelijataiteilija Ai
Weiwei,
jonka näyttelyitä on ollut Tampereen taidemuseossa 2007 ja
Helsingin taidemuseissa 2015. Yhden
sivulauseen
puolikkaassa
mainitaan jonon jatkoksi myös KGB-uraansa Dresdenissä
lopetteleva Vladimir
Putin.
Eikä aivan tosikkona kannata tähän luku-urakkaan lähteä, sillä paikoin voi tuntua siltä, että tässähän ollaan liikkeellä samassa hengessä kuin Da Vinci -koodissa – Illuminati-salaseura ja okkultismi saavat osansa. Välillä on oikein hauskaakin, esimerkiksi kun Wotan käy Berliinin Valtionoopperassa tsekkaamassa Wagnerin Götterdämmerungin. Eikä kaikki menekään hänen mielestään oikein, esimerkiksi halkoja ei viety Valhallaan jumalten polttoitsemurhia varten, vaan takkapuiksi. Kommelluksia syntyy myös, kun Wotan käy Berliinissä parturissa ja ravintolassa. Taksikyytikin on uutta Wotanille.
Kännö on sanonut, että Ihmishämärän tausta-aineiston selvittämisessä meni kahdeksan vuotta. Tuona aikana tosin valmistui kolme muutakin romaania, joten tämä aikaisempi tuotanto oli mukana uusimman romaanin kirjoitusprosessissa. Seuraava kirja Kännöltä on ensimmäisen kirjoitusversion osalta valmis. Se on rakkausromaani, mutta taas on mukana myös historiallisia henkilöitä, kuten Egon Schiele ja Ludwig Wittgenstein.
kari.naskinen@gmail.com