Mauno Koivisto ja Turun yliopistot

Vuonna 1957 Mauno Koivisto oli yhtenä keskeisenä henkilönä perustamassa Turun korkeakoulujen yhteiskunnallis-taloudellista yhdistystä. Koivisto koki erittäin tärkeäksi saada Turkuun keskustelupaikka yhteiskunta- ja taloustieteilijöille. Nykyisen yhdistys järjestää vuosittain Mauno Koivisto -aiheisen luennon ja tänään sen piti historiantutkija Tapio Bergholm, jolta viime vuonna ilmestyi ensimmäinen osa hänen Koivisto-tutkimuksestaan nimellä Kiihkeä Koivisto - nuoruus, sota, onni (Otava, 2020). Se kattaa vuodet 1923-59. Luennossaan Bergholm keskittyi Koiviston koulu- ja opiskeluaikoihin, jotka sujuivat erinomaisesti sen jälkeen, kun oli päässsyt ohi vain keskinkertaisesti menneistä kansakouluvuosista.

Ennen korkeampia opiskeluja piti kuitenkin käydä sotimassa. Noista vaiheista Bergholm oikaisi sen yleisen väärän tiedon, että Koivisto olisi ollut kaukopartiomiehenä. Ei ollut, vaan oli tavallisena jääkärinä reservin komppaniassa, jonka päällikkönä oli kuuluisa Lauri Törni.

Sodan aikana Koivisto lähetti paljon kirjeitä isälleen, siskolleen, veljelleen ja tädilleen, ja tämä kehitti häntä kirjoittajana. Näistä kirjeistä ei paljon ole ollut aikaisemmin paljon tietoa. Kun Erkki Liikanen oli lukenut Bergholmin kirjan, hän soitti varmuuden vuoksi Tellervo Koivistolle ja kysyi, tiesikö hän kaikki. ”En ollenkaan, oli paljon uutta”, oli vastaus. Tellervo Koivisto sanoi myös, ettei tuntenut Bergholmin kirjassa käsiteltyjä nuoruuden päiväkirjoja, jotka ovat aivan oleellinen lähde Bergholmin piirtäessä nuoren Mauno Koiviston kuvaa.

Liikanen kirjoitti asiasta Maanpuolustus-lehdessä: ”Kysyin Koivistolta viimeisellä joululounaalla Suomen Pankissa, mitä perintöä elämälle uskonnollinen isä jätti. Koivisto vastasi isän aina puhuneen siitä, miten Jumala loi maan ja taivaan, mutta kaikki päättyy hirveään maailmanloppuun. Koivisto oli miettinyt, milloin se pelko oli lakannut häntä vaivaamasta - ´Vasta sitten, kun Tellervon tapasin´.”

Tellervon Koivisto tapasi opiskelijayhteyksissä, sillä Tellervo opiskeli samoihin aikoihin sotien jälkeen Turun kauppakorkeakoulussa. Se oli siis Koivoston kolmas yhteys Turun korkeakouluihin, ne hänen omat ylopistonsa olivat ruotsinkielinen Åbo Akademi ja Turun yliopisto.

Niitä ennen Koivisto oli kirjoittanut ylioppilaaksi yksityisoppilaana Turun suomalaisessa yhteiskoulussa. Koko kahdeksan vuoden oppikoulun opintosuoritukset hän hoiti neljässä vuodessa työn ohella. Pää oli kuin partaveitsi, joten yliopisto-opiskelu tuntui luontevalta. Pääaineena oli sosiologia, josta hän 1953 teki pro gradu -tutkielman ja täydensi sitä vielä niin, että myöhemmin samana vuonna se hyväksyttiin lisensiaattityönä. Aiheena oli ”Työsuhteet Turun satamassa”. Vuonna 1956 hän väitteli tohtoriksi edelleen samasta aiheesta eli sosiaalisista suhteista Turun satamassa.

”Väitöskirja ei kuitenkaan mennyt läpi kaikkein helpoimmalla tavalla. Koivisto oli saanut sen valmiiksi jo 1955, mutta varsinkin väitöskirjan toisena tarkastajana ollut Heikki Waris Helsingin yliopistosta vaati korjauksia ja täsmennyksiä. Väitöstilaisuus (kuva) lokakuussa 1956 oli sitten menestys ja myös merkittävä tapahtuma Turussa. Samalla Koivistosta tuli aikansa suuri julkkis, jota lehdissä haastateltiin laajasti – satamajätkästä tohtoriksi”, sanoi Bergholm.

Jo 1949 Koivisto oli liittynyt Turun akateemiseen sosiaalidemokraattiseen yhdistykseen, jossa oli paljon opiskelijoita molemmista yliopistoista, tutuista nimistä mm. Ilkka Pastinen. Toinen tällainen älymystön keskustelukerho oli Knoellingerin piiri, jota veti Åbo Akademin professori, taloustieteilijä Carl Erik Knoellinger. Tässä piirissä oli mukana myös Rolf Kullberg.

Tapio Bergholm

Tapio Bergholm sanoi Koiviston saavuttaneen nopeasti suomen ja ruotsin kielten lisäksi myös englannin ja saksan taidot, joten hän pystyi sujuvasti lisäämään tietämystään kansainvälisissä sosiologikongresseissa ja pohjoismaisissa kesäakatemioissa. Kesä 1950 oli Koivistolle tärkeä politiikan ja kansantaloustieteen ymmärryksen kannalta, kun hän Englannissa ollessaan tutustui Cambridgen ja Oxfordin yliopistojen professoriin

George Douglas Howard Coleen. Cole oli työväenpuoluetta edustava politiikan teoreetikko ja taloustieteilijä, joka Laborin akselilla kuului oikeaan laitaan. Samanlaiseksi Koivisto oli itsensä sijoittanut SDP:ssä jo ennestään, mutta Colen tapaamiset ja hänen teksteihinsä perehtyminen vahvistivat tätä. Kotiin palattuaan Koivisto alkoi kääntää Colen kirjoituksia demarien Turun Päivälehteen.

Lisäksi Koivisto alkoi kirjoittaa sosiologiasta porvarilliseen Suomalainen Suomi -lehteen, jonka päätoimittaja oli Turun yliopiston sosiologian professori ja Koivistoa opintojen aikana kovasti innostanut Esko Aaltonen.

MAUNO KOIVISTO -SALI

Vuonna 2017 Mauno Koiviston kuoleman jälkeen Turun yliopisto nimesi yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan Publicum-rakennuksen suurimman luentosalin Mauno Koivisto -saliksi.

Yliopistoon Koivisto meni 1949 humanistiseen tiedekuntaan, jonne sosiologian professuuri oli tuohon aikaan sijoitettu. Koivisto hoiti opiskelun suureksi osaksi kirjatentteinä työn sivussa, sillä hän toimi satamassa vuoteen 1951 satamatyömiehenä ja työkonttorin hoitajana sekä työskenteli sen jälkeen kansakoulunopettajan sijaisuuksissa Eurajoella ja Vahdolla. Vuodesta 1954 Koivisto toimi Turun kaupungin ammatinvalinnanohjaajana ja teki samalla väitöskirjaansa. Turun yliopiston kunniatohtoriksi Koivisto vihittiin 1977.

Koiviston synnyinkodista, hellahuoneesta Piispankadun puutaloalueella on kunnostettu tutkijankammio ”Manun kammari”, joka on tarkoitettu Turun yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa tai Åbo Akademissa yhteiskuntatieteellisellä alalla päätoimisesti jatko-opintoja harjoittavalle, lisensiaatintutkimusta tai väitöskirjaa tekevälle henkilölle.

kari.naskinen@gmail.com