Arvo Salo, Jorma Panula: Vallan miehet
Lasse Lehtinen, Uljas Pulkkis: Kekkonen
Juha Hurme, Heinz-Juhani Hofmann: Ahti Karjalainen – elämä, Kekkonen ja teot
Kolme musiikkiteatterituotantoa, joissa keskeisenä roolihenkilönä on Urho Kekkonen. Olen pannut tuossa luettelossa tekstintekijät ennen säveltäjiä, koska näissä tapauksissa libretot ovat kiinnostavampia kuin sävellykset. Kun kahdesta ensimmäisestä olen jo kirjoittanut, niin nyt pinnalliseen käsittelyyn Kokkolan oopperayhdistyksen 2012 tekemä moderni ooppera, jonka päähenkilö on kuitenkin Ahti Karjalainen. Se on tallennettu cd:lle ja mukana on myös libretto. Eikä sanoista muuten selvää saisikaan, sillä laulaminen on osa nykymusiikillista sävelkaaosta, vinkumista, kirkumista ja känniläisten örinää.
Kuvassa ovat tämän 55 minuuttia kestävän oopperan päähenkilöt, vasemmalta Annika Mylläri (Viina), Anu Komsi (Kekkonen) ja Herman Wallén (Karjalainen). Ollaan Hawaijilla, jossa Kekkonen kehuu, että on hypännyt korkeutta 180 ja juossut satasen 11,6 - ”ja nyt minä kiipeän palmuun”. Karjalainen sanoo, että presidentille on tullut postia Moskovasta, jonkinlainen nootti.
”Noita nyt tulee. Vapaapäivä. Avataan myöhemmin”, sanoo Kekkonen ja jatkaa Sylviltä saamaansa Tarzanin viidakkoseikkailuja. Kun se on luettu, Kekkonen ja Karjalainen jatkavat keskustelua politiikan ytimestä ja suomalaisesta yhteiskunnasta. Kekkonen:
”Suomalainen yhteiskunta ei ole mitään muuta kuin liikeyritys. Ihmisistä 50 % on keskimääräistä typerämpiä, vanhuksia, vammaisia ja muita avuttomia, ja heidän elämistään ja tuntemistaan ei pidä piitata. Toivoa paremmasta pitää sumuttaa kaikille, mutta parempaa tulevat saamaan vain eräät. Eikä ikinä missään syrjäseudulla!” Eduskunnasta Kekkonen sanoo, että ”kansanedustaja on kansalainen pienoiskoossa, 200 kääpiötä”.
Kekkonen: ”Pystyn kirjoittamaan saatanan selkeitä selvityksiä tunareille, ja vaikka vasurilla raportteja, joissa välitän käskyjä ja perusteluja puolesta tai vastaan. Ihan mitä vain.”
Karjalainen: ”Selviydyn hyvin lyhyistä keskusteluista. Tunnistan tuttuja sanoja ja kaikkein tavanomaisimpia sanontoja, jotka koskevat minua itseäni, perhettäni ja lähiympäristöäni, kun minulle puhutaan hitaasti ja selkeästi.”
Esille tulevat monet lähihistorian merkkipaalut, noottikriisin lisäksi mm. Efta, Nato, idänkauppa, yleiset syyt, Miettusen hätätilahallitus, rattijuopumus ja presidenttiehdokkuus. Hankala paikka on Karjalaisen ajokortinhankinta. Ei selviä inssinajon kirjallisesta kokeesta, mutta ollaan kuitenkin runnomassa Suomen Pankin pääjohtajaksi ja presidenttiehdokkaaksi. Oli siinä aikamoinen kaksikko, ei tulla saamaan Sanna Marinista ja Olli Rehnistä samanlaisia tarinoita.
Juha Hurmeen tekstiksi tämä kaikki on kovin heppoista, häviää selvästi Arvo Salolle ja Lasse Lehtiselle. Mielenkiintoisempaa on Hofmannin musiikki, jonka tyylilajin näin maallikkona joutuu sijoittamaan johonkin avantgardistisen, psykedeelisen modernismin sekaan. Levyllä orkesterina on Kokkola Opera Ensemble, jota johtaa Erkki Lasonpalo.
kari.naskinen@gmail.com
