Toki Kahila muistetaan myös viihdeohjelmien tekijänä ja esiintyjänä, mutta tv-uutismieshän Kahila meille televisionkatsojille varsinaisesti on. Siksi on harmi, ettei Kahila kirjassaan kerro enemmän Ylen uutistoimituksen työstä. Kevyttä kerrontaa kirjassa tästä on, mutta mitenkään syvälle Kahila ei mene – jaa niin, Kahilahan onkin viihdemies.
Kommelluksia ja muita ongelmia tv-uutistyössä takuulla on ollut ja on edelleen. Kahilan aikana yksi sellainen oli, kun John F. Kennedy oli murhattu. Tuolloin MTV:n ohjelmat lähetettiin Yleisradion kanavilla, ja uutisten jälkeen oli vuorossa MTV:n hauska Dick Powell -show. Tuntui tietenkin irvokkaalta panna show mainoksineen pyörimään, mutta Ylen miehet eivät uskaltaneet estää lähetyksen aloittamista, eikä isoja herroja tavoitettu puhelimeen kummastakaan yhtiöstä. Vihdoin saatiin selville, että Ylen draamapuolen päällikkö Heikki Packalen oli katsomassa näytelmää Svenska Teaternissa, hänet etsittiin pimeästä salista ja saatiin vihdoin määräys, että Dick Powell -show on heti katkaistava.
Viinanjuonnista Kahila muistaa muistuttaa suurin piirtein kymmenen sivun välein. Kyllähän toimittajat ennen muinoin ryyppäsivät sekä työaikana että työajan jälkeen, mutta jotenkin lapselliselta tämän asian jatkuva korostaminen Kahilan kirjassa tuntuu. Vai oliko vain niin, että Varkaudesta Helsinkiin päässeelle Kahilalle tuollainen boheemi elämäntyyli on ollut niin valtavan iso asia.
Hotelli Marskissa toiminut Pressiklubi on tietenkin esillä. Joskus 1960-luvun lopulla Pressiklubin naapurikabinetissa piti Maalaisliitto kokoustaan. Sen jälkeen yllättäen Urho Kekkonen ilmestyi Pressiklubille. Presidentin adjutantti ilmoitti, että presidentti tarjoaa läsnäolijoille kierroksen. Porukka meni hiljaiseksi, kunnes A-lehtien Aake Jermo vääntäytyi vaikeasti ylös kiittämään: ”Herra tasavallan persidentti, persiklubin vanhimpana veteraanitoimija… mittajana haluan…” Enempää Jermo ei ehtinyt sanoa, kun hänet vedettiin takaisin istumaan. Kekkonen kiitti poikkeuksellisen ytimekkäästä puheesta.
Toinen huippuvierailu Pressiklubilla oli, kun Marskissa Jayne Mansfield kävi siellä. Hän oli ollut Helsingissä televisioidun Miss Skandinavia -kilpailun tähtivieraana. Pressiklubille povikuningattaren toi Ylen tiedotuspäällikkö Pertti Eteläpää. Jayne Mansfieldinkin tulo hiljensi Pressiklubin, kuului vain yksi tukahtunut huudahdus: ”En voi katsoa, en voi katsoa.”
Hauskan tarinan Kahila kertoo tilanteesta, jossa hän ei itse ollut mukana. Radiossa juontaja soitti Dean Martinin levyn ja sanoi, ettei Martin ole koskaan käynyt Suomessa. Heti perään tuli studioon puhelu, jossa ilmavoimien kapteeni evp. Börje Sjögren sanoi, että tuolla se Dean Martin parhaillaan heidän pihanurmikollaan ja ovat kohta menossa saunaan. Selitys oli, että Sjögren oli tavannut laulajan Oslossa ja houkutellut tämän mukaansa Suomeen saunomaan. Sitten taas Kahilan oma kommentti: ”Yhdistävänä tekijänä oli kenties ollut viski, johon kummallakin oli lämmin suhde.” Kahila tunsi Sjögrenin, joka toimi radion freelancer-toimittajana.
Kekkoseen liittyy sellainenkin juttu, kun Lahdessa harjoiteltiin MM-kisojen avajaisia 1978. Televisiota varten asioita piti käydä tarkoin läpi. Piti harjoitella sekin vaihe, kun Kekkonen tulisi stadionille. Harjoituksissa Kekkosta esitti KOP:n pankinjohtaja ja Lahden Hiihtoseuran puheenjohtaja Erkki Linko. Juuri kun Linko tuli portista stadionille, valot sammuivat. ja kuuluttajana toiminut Kahila ilmoitti yleisölle, että hän on kadottanut näköyhteyden presidenttiin. Seuraavan päivän Etelä-Suomen Sanomissa oli otsikko: ”Kahila kadotti presidentin.”
Pressiklubilla Kahila tutustui myös Helsingin Sanomien rikostoimittajaan Mauri Sariolaan, joka ehdotti, että Kahila voisi esittää komisario Susikoskea elokuvissa. Näin ei käynyt, vaan Susikosken rooleissa esiintyivät Ismo Kallio, Åke Lindman ja Heikki Savolainen. Elokuviin Kahilakin joka tapauksessa päätyi, lähinnä erilaisiin hupijuttuihin, kuten Kiljusen herrasväki, Pähkähullu Suomi ja Vääpeli Körmy.
Olihan Kahila nuorena komea mies. Parhaiten hänet silti edelleen tunnetaan äänestään. Etyk-kokouksen aikana 1975 kaksi maastopukuista miestä rynnäkkökivääreineen ottivat Kahilan kiinni, kun tämä oli myöhään illalla kävelemässä Pasilan tv-keskuksesta kohti Pasilan asemaa.
- Mikä mies ja millä asialla?
- Töistähän tässä palaillaan, jäin vähän lähetyksen jälkeen katselemaan huomista.
Toinen miehistä otti radiopuhelimen: - Herra luutnantti, olemme juuri pidättäneet miehen, joka väittää olevansa Heikki Kahila.
- Alikersantti, näyttääkö se mies Kahilalta?
- Herra luutnantti, kyllä näyttää.
- Alikersantti, antakaa puhelin sille miehelle.
- Hyvää iltaa, herra luutnantti, tässä on Heikki Kahila.
- Antakaa, Kahila, se puhelin sille alikersantille.
- Alikersantti, se mies on Heikki Kahila.
- Kyllä, herra luutnantti, niin on.
kari.naskinen@gmail.com
