tiistai 23. heinäkuuta 2013

Tosi-tv, lavastettua todellisuutta


Liikenne- ja viestintäministeriön tilaaman tutkimuksen tulos yllätti: valtakunnallisten tv-kanavien tarjonnasta vuonna 2012 oli ns. tosi-tv-ohjelmia peräti 21 prosenttia. Big Brother (kuva) oli Suomessa ensimmäinen tosi-tv-ohjelma, joka 2005 nousi suureen julkisuuteen. Kysymyksessä on alun perin Alankomaissa keksitty ohjelmaformaatti (1999), joka on toteutettu paikallisina versioina yli sadassa maassa. Nyt tämän lajin ohjelmia on vaikka millä mitalla, joskin ministeriön lajittelussa rajalinjat ovat kummallisia, kun esimerkiksi Tanssii tähtien kanssa on luokiteltu tosi-tv:ksi, vaikka aika tavalliselta viihdeohjelmalta se vaikuttaa.

”Todeksi” viihdeohjelman tekee näköjään se, kun siinä ovat mukana Pirkko Arstila, Maria Jungner, Antti Kaikkonen, Jani Sievinen, Jorma Uotinen ym. esittäen itseään. Sitten eivät kuitenkaan suorat lähetykset vaikkapa kohta alkavista Kalevan kisoista ole tosi-tv:tä. Myöskään eduskunnan kyselytunti ei ole tosi-tv:tä.

Entä mihin vedetään raja tosi-tv:n ja dokumenttiohjelman välille? Sub-kanavalla tänään tiistaina esitettävää Iholla-sarjaa on mainostettu, että ”tämä ei ole tosi-tv:tä, tämä on totta”. Yht. tri Heidi Keinonen Tampereen yliopiston tiedotusopin laitokselta sanoo, että todellisuustelevision myötä ovat asian ja viihteen rajat televisiossa hämärtyneet (Lähikuva 1/2013). Lisää sekavuutta on aiheuttanut, kun on alettua käyttää termiä reality-dokumentti, siis dokumentti, joka on totta, esimerkiksi TV 2:n Paluumuuttajat.

Ministeriön tutkimuksessa on monta sellaista ohjelmasarjaa, joita katsoja ei varsinaisesti miellä tosi-tv-ohjelmiksi. Mielikuvat niiden osalta vievät enemmänkin dokumentin suuntaan. Tosi-tv ei kuitenkaan ole dokumenttia, vaan eräänlaista lavastettua todellisuutta.

Televisioyhtiöille tosi-tv on otollinen tapa tehdä ohjelmia kaikkein halvimmalla. Kaikissa niissä ei tarvitse edes lavasteita eikä mitään muutakaan esivalmistelua. Iholla on tästä paras esimerkki, kuten Heidi Keinonen kirjoittaa: ”Kuudelle suomalaisnaiselle annetaan videokamerat, joilla he kuvaavat omaa elämäänsä kuuden kuukauden ajan. Sarjan jaksot koostetaan lähes yksinomaan naisten itse kuvaamasta materiaalista. Sarjassa ei ole kertojaa, toimittajaa tai juontajaa, vaan naiset kertovat itse omista tuntemuksistaan suoraan kameralle.”

Tässä joka tapauksessa ollaan, ja kun lähdin kelaamaan listaa tosi-tv-ohjelmista, niin havaitsin, ettei tuo 21 prosentin ohjelma-aikaosuus mikään yllätys olekaan. Seuraavassa vain osa runsaasta tosi-tv-tarjonnasta jo mainittujen lisäksi:

Amazing Race
Diili
Huippumalli haussa
Hurja muodonmuutos
Hurja remontti
Ilme nuoremmaksi
Kakola
Kalajoen hiekat
Kaunotar ja nörtti
Luksusmammat
Maajussille morsian
Miljonäärille morsian
Miljonääri-Jussi
Muodin huipulla
Nykäsen Matti
Pelkokerroin
Poliisit
Pomo piilossa
Selviytyjät
Suurin pudottaja
Tuuri
Unelmakämppä
Unelmien poikamies

Mutta mihinkäs lajityyppiin pitää sijoittaa puolitosi-tv-sarja Hyvät herrat, jossa kauppaneuvos Paukku ja Tollo aikoinaan saunoivat kerran viikossa oikeiden poliitikkojen kanssa?

(Tämä juttu on aiemmin julkaistu Hämeen Kaiku -verkkolehdessä, www.hameenkaiku.fi)

kari.naskinen@gmail.com