Tarina on elokuvaneuvos Kari Uusitalon kirjasta Haiseeko täällä valkokangas? (Like, 2005). Uusitalo on suomalaisen elokuvan suurin historioitsija, ja täyttää 80 vuotta 14.7.2013. Hän työskenteli Suomen elokuvasäätiössä 1970-98. Elokuvan historiaa käsitteleviä kirjoja hän on tehnyt noin 20. Näiden lisäksi varsinainen suurtyö on ollut 12-osaisen Suomen kansallisfilmografian toimituskunnan puheenjohtajana ja päätoimittajana toimiminen sarjan kahdeksan ensimmäisen osan ajan ennen siirtymistään eläkkeelle. Uusitalo on myös käsikirjoittanut elokuvia ja tv-sarjoja sekä ohjannut muutamia dokumenttielokuvia.
Palataan kuitenkin ”valkokankaan hajuihin” eli kirjaan, jonka alaotsikko on ”Tarinoita suomifilmin hilpeästä historiasta”:
Paavo Jännes solmi 1935 uuden avioliiton Viipurissa maisteri Marjatta Rekolan kanssa. Kauppatorilla asiaa kommentoitiin vilkkaasti.
- Oot sie kuullu jotta Paavo Jännes nai taas, kaks viikkoo takaperin?
- Elä ihmeessä. Kaks viikkoo – ja takaperi!
Joensuussa muuan kiertuemies Parviainen esitti elokuvia alkeellisella projektorilla. Kerran oli ohjelmassa Jeesuksen elämää kuvaava filmi. Kesken kaiken koneeseen tuli vika ja esitys keskeytyi. Parviainen kiirehti vakuuttelemaan yleisölle: ”Kyllä Jeesus pääsee taivaaseen heti kohta, kun remmi saadaan päälle”.
Siiri Angerkoski osasi nauraa myös itselleen. Kerran nähdessään itsensä peilistä hän totesi: ”Minähän sopisin mainiosti Sokeainlehden kansikuvatytöksi”.
Rukajärven suunnalla viihdytyskiertueen näyttelijöitä varten lämmitettiin sauna niin tehokkaasti, että Siiri Angerkoski ähkäisi: ”Saunassa olen aikaisemmin käynyt, mutta en helvetissä”.
Turkulaisen Kinola-teatterin omisti J.E. Rannikko. Teatterilla oli sopimus siitä, että se saa ajaa Turussa kaikki Columbia Filmsin elokuvat. Yhtä Columbian elokuvaa Kinola ei kuitenkaan koskaan ottanut ohjelmistoonsa, Rosvorannikkoa.
Armand Lohikoski ruoti kesällä 1956 naisten uimapukumuodin kehitystä: ”Ensin oli yksiosainen monokini, sitten tuli kaksiosainen bikini, seuraava vaihe on varmaankin rakokiinni – eikä siihen tarvita kuin pyykkipoika.
Sasu Haapasen nuorempi veli Yrjö Haapanen oli kova ottamaan olutta. Selityskin hänellä oli valmiina: ”Juon sen takia, että olen luvannut tehdä lapsilleni korkkiliivit”.
Valiolla oli takavuosina mainoslause ”Kerman kanssa siitä saa kaksin verroin parempaa”. Suomi-Filmin trikkikuvaajalla Hemmo Hännisellä oli siitä oma muunnelmansa: ”Sperman kanssa siitä saa kaksin verroin liukkaampaa”.
Suomi-Filmin taannoinen toimitusjohtaja Eero Tähtinen meni Stockmannille ostamaan vaimolleen joululahjoja. Poimi käteensä seitsemät pikkuhousut ja meni kassalle. Pokka meinasi petää, kun myyjä kysyi: ”Pannaanko kaikki eri paketteihin?”
Kun Jörn Donner kuvasi Suomen kauneimpia missejä, yksi heistä sanoi tarinan mukaan Jörkalle: ”Kuulkaa ohjaaja Donner, voisitteko te kuvata minua vain vasemmalta puolelta, koska se on minun parempi puoleni?” Donner vastasi: ”Emme voi kuvata sinua vain paremmalta puoleltasi, koska satut istumaan sen päällä”.
Jean-Luc Godard oli kriitikon ominaisuudessa Berliinin elokuvajuhlilla 1958. Työnantajalleen hän lähetti sähkeen: ”indonesian ja meksikon elokuvista ulos 10 minuutissa stop samoin iranin ja argentiinan mutta suomen jo 5 minuutin kuluttua stop. Suomen edustuselokuvana oli William Markuksen ohjaama Miriam.
Neuvostoliittolainen Kosmos-Filmi Oy sai 1982 uuden johtajan, Stanislav Voitelevin. Suomen elokuva-arkiston toimistopäällikkö Seppo Huhtala totesi mietteliäästi: ”Hänen vaimonsa täytyy sitten olla Voiteleva”.
Ilmo Mäkelä myi 1982 osuutensa Kinosto-yhtymästä ja vetäytyi liiketoiminnasta syrjään. Jukka Mäkelä totesi: ”Isäni mielilukemista on nykyisin pankkikirja”.
Matti Ijäksen aforismi elokuvaohjaajan ammatista: ”Se on kuin pellehyppääjällä. Kun suorituksen jälkeen nousee pintaan, ovat aplodit jo ohitse”.
Elokuvateatterin vahtimestari kuiskasi salin sisääntulo-ovelta: ”Ssst! Täällä on eräs vihainen rouva, joka hakee miestään”. – Seitsemän paria poistui nopeasti alaoven kautta.
Kari Uusitalolla on muutama heitto itsestäänkin. Kun Suomi-Filmin kirjeenvaihtaja, neiti Tuomi meni naimisiin, hänestä tuli rouva Häggblom. Uusitalon kommentti oli: ”Nyt rupesi tuomi kukkimaan”.
(Tämä juttu on aiemmin julkaistu Hämeen Kaiku -verkkolehdessä, www.hameenkaiku.fi)
kari.naskinen@gmail.com
