Lahden moottoripyörämuseossa on Simo
Lampisen nuoruusvuosien moottoripyörä Triumph Tiger Cup, jonka selkään isä Raine Lampinen nosti Simon
14-vuotiaana. Isän apua tarvittiin siksi, että Simo oli puoli vuotta aiemmin
sairastunut polioon, istui pyörätuolissa, eikä päässyt omin voimin Triumphin
satulaan. Juhannuksena 22.6.2013 Simo Lampinen täyttää 70 vuotta.
Vasta 17-vuotiaana Simo pystyi kävelemään omin jaloin. Moottoripyörällä ajamista vakava sairaus ei kuitenkaan estänyt. Verenperintöäkin oli, sillä jo isoisä Emil Lampinen oli ajanut kilpaa, ja tunnettu TT-ajaja oli tietenkin isä Raine Lampinen, jonka viimeinen startti tapahtui Norton Manxilla Pyynikin ajoissa 1962. Äiti Doris Lampinen harrasti myös moottoriurheilua osallistuen moottoripyörien maantiekilpailuihin. Doris oli moottoripyöriä maahantuovan Oy Arwidson Ab:n omistajan tytär.
Simo oli aloittanut kilpailemisen jo ennen isänsä viimeistä kilpailua. Kesällä 1961 heti ajokortin saatuaan hän voitti kaksitahti-Saabilla aloittelijoiden C-luokan 500-rallissa ja oli yleiskilpailussa seitsemäs. Samana kesänä hän osallistui jo Jyväskylän Suurajoihinkin ja sijoittui 44:nneksi.
Simo ja Saab kuuluvat yhteen. Muillakin autoilla hän on kuitenkin ajanut. Menestystä tuli myös Lancian tallikuljettajana, ja muita Lampisen ajamia rallivehkeitä olivat Daf, Ford, Mini, Peugeot ja Triumph. Vuonna 1965 Lampinen voitti luokkansa Le Mansin 24 tunnin kilpailussa Triumph GT 6:lla ajoparinaan Jean-Jacques Thuner. Vastaavanlaisen kestävyyskilpailun jääradalla Lampinen voitti Lancialla 1974 Chamonix´ssa parinaan Amilcare Ballestrieri. Jäärata-ajon SM-kullan Lampinen voitti 1965.
Mutta se Saab. Sen ajamiseen Lampinen kehitti uudenlaisen tyylin, jarruttamisen vasemmalla jalalla. Saattoi olla tämän ajotekniikan ensimmäinen käyttäjä, ja nykyisin näin ajavat rallia ilmeisesti kaikki huiput.
”Vasemman jalan jarrutuksen maailmanmestari”, kirjoitti kansainvälinen autourheilulehdistö. Vuonna 1975 Lampinen selitti ajotapaansa Uudessa Suomessa:
”Ryhdyin harjoittelemaan sitä heti syksyllä 1961. Opin sain porvoolaiselta ralliajajalta Esko Vainiolta. Pistäydyin hänen luonaan pikakurssilla. Kotimatkalla piti tietenkin yrittää tekniikkaa käytännössä, sillä seurauksella, että ensimmäisessä kurvassa aidanseipäät lentelivät ja piikkilanka rapisi auton kyljessä.”
”Kaarteen kynnyksellä ensin reilu heitto vastapuolelle ja palautusliikkeestä auto kunnon sivuluisuun ja sitten kaarteessa kaasua ja jarrua samanaikaisesti. Käyttämällä kunnon luisua ja vasemman jalan jarrutusta katson saavani runsaimman marginaalin kaarteidenotossa. Se jättää keinot käteen vielä yllätystilanteissakin. Auto on koko ajan tarkasti hallittavissa ja sen liikeradat säädeltävissä tarpeen mukaan kaasun ja jarrun kautta.”
Suurajot Lampinen voitti 1963, 1964 ja 1972 Saab 96:lla. Muita voittoja tuli Hankirallista (1967), RAC-rallista (1968), Skotlannin rallista (1969), Portugalin TAP-rallista (1971), San Remon rallista (1972), Marokon rallista (1972 ja Tunturirallista (1975).
Jyväskylässä Lampinen oli sen ensimmäisen kilpailunsa (1961) jälkeen joka kerta viiden parhaan joukossa. Simo ja Saab oli luotettava pari. Lampinen osasi ajaa autoa rikkomatta, ja tiesi, että riskit ovat aina olemassa:
”Auto kuin auto saattaa tällaisessa rääkissä stopata, oli se sitten Saab tai mikä hyvänsä. Ralli on autolle sellainen koitos, että siinä pelkästään yksi kilpailu vastaa rasitukseltaan 100 000 kilometrin normaalia ajoa. Muistetaan, että autossa on suurin piirtein pitkälti yli 10 000 osaa, kun se ihan palasiksi pannaan, niin on oikeastaan ihme, että ralleissa ylipäätään kukaan tulee ehjällä autolla perille.”
Rallit ovat myös tuotekehittelyä: ”Jokainen ralli antaa autonsuunnittelijoille uusia ideoita ja osviittoja. Kilpailun jälkeen on tuotekehittelyn vuoro ja viime kädessä uudet ideat ja parannukset toteutetaan sarjavalmisteisissa autossa.”
kari.naskinen@gmail.com
Vasta 17-vuotiaana Simo pystyi kävelemään omin jaloin. Moottoripyörällä ajamista vakava sairaus ei kuitenkaan estänyt. Verenperintöäkin oli, sillä jo isoisä Emil Lampinen oli ajanut kilpaa, ja tunnettu TT-ajaja oli tietenkin isä Raine Lampinen, jonka viimeinen startti tapahtui Norton Manxilla Pyynikin ajoissa 1962. Äiti Doris Lampinen harrasti myös moottoriurheilua osallistuen moottoripyörien maantiekilpailuihin. Doris oli moottoripyöriä maahantuovan Oy Arwidson Ab:n omistajan tytär.
Simo oli aloittanut kilpailemisen jo ennen isänsä viimeistä kilpailua. Kesällä 1961 heti ajokortin saatuaan hän voitti kaksitahti-Saabilla aloittelijoiden C-luokan 500-rallissa ja oli yleiskilpailussa seitsemäs. Samana kesänä hän osallistui jo Jyväskylän Suurajoihinkin ja sijoittui 44:nneksi.
Simo ja Saab kuuluvat yhteen. Muillakin autoilla hän on kuitenkin ajanut. Menestystä tuli myös Lancian tallikuljettajana, ja muita Lampisen ajamia rallivehkeitä olivat Daf, Ford, Mini, Peugeot ja Triumph. Vuonna 1965 Lampinen voitti luokkansa Le Mansin 24 tunnin kilpailussa Triumph GT 6:lla ajoparinaan Jean-Jacques Thuner. Vastaavanlaisen kestävyyskilpailun jääradalla Lampinen voitti Lancialla 1974 Chamonix´ssa parinaan Amilcare Ballestrieri. Jäärata-ajon SM-kullan Lampinen voitti 1965.
Mutta se Saab. Sen ajamiseen Lampinen kehitti uudenlaisen tyylin, jarruttamisen vasemmalla jalalla. Saattoi olla tämän ajotekniikan ensimmäinen käyttäjä, ja nykyisin näin ajavat rallia ilmeisesti kaikki huiput.
”Vasemman jalan jarrutuksen maailmanmestari”, kirjoitti kansainvälinen autourheilulehdistö. Vuonna 1975 Lampinen selitti ajotapaansa Uudessa Suomessa:
”Ryhdyin harjoittelemaan sitä heti syksyllä 1961. Opin sain porvoolaiselta ralliajajalta Esko Vainiolta. Pistäydyin hänen luonaan pikakurssilla. Kotimatkalla piti tietenkin yrittää tekniikkaa käytännössä, sillä seurauksella, että ensimmäisessä kurvassa aidanseipäät lentelivät ja piikkilanka rapisi auton kyljessä.”
”Kaarteen kynnyksellä ensin reilu heitto vastapuolelle ja palautusliikkeestä auto kunnon sivuluisuun ja sitten kaarteessa kaasua ja jarrua samanaikaisesti. Käyttämällä kunnon luisua ja vasemman jalan jarrutusta katson saavani runsaimman marginaalin kaarteidenotossa. Se jättää keinot käteen vielä yllätystilanteissakin. Auto on koko ajan tarkasti hallittavissa ja sen liikeradat säädeltävissä tarpeen mukaan kaasun ja jarrun kautta.”
Suurajot Lampinen voitti 1963, 1964 ja 1972 Saab 96:lla. Muita voittoja tuli Hankirallista (1967), RAC-rallista (1968), Skotlannin rallista (1969), Portugalin TAP-rallista (1971), San Remon rallista (1972), Marokon rallista (1972 ja Tunturirallista (1975).
Jyväskylässä Lampinen oli sen ensimmäisen kilpailunsa (1961) jälkeen joka kerta viiden parhaan joukossa. Simo ja Saab oli luotettava pari. Lampinen osasi ajaa autoa rikkomatta, ja tiesi, että riskit ovat aina olemassa:
”Auto kuin auto saattaa tällaisessa rääkissä stopata, oli se sitten Saab tai mikä hyvänsä. Ralli on autolle sellainen koitos, että siinä pelkästään yksi kilpailu vastaa rasitukseltaan 100 000 kilometrin normaalia ajoa. Muistetaan, että autossa on suurin piirtein pitkälti yli 10 000 osaa, kun se ihan palasiksi pannaan, niin on oikeastaan ihme, että ralleissa ylipäätään kukaan tulee ehjällä autolla perille.”
Rallit ovat myös tuotekehittelyä: ”Jokainen ralli antaa autonsuunnittelijoille uusia ideoita ja osviittoja. Kilpailun jälkeen on tuotekehittelyn vuoro ja viime kädessä uudet ideat ja parannukset toteutetaan sarjavalmisteisissa autossa.”
kari.naskinen@gmail.com
