sunnuntai 19. elokuuta 2012

Tristan munasillaan

Helsingin juhlaviikkojen suuri oopperasatsaus on Richard Wagnerin Tristan ja Isolde. Ensiesitys Musiikkitalossa oli lauantaina ja toinen esitys on tiistaina 21.8. Tristan ja Isolde on yksi oopperahistorian merkkitapauksia, ja nyt siitä on tehty vieläkin merkillisempi yhdistämällä esitykseen yhdysvaltalaisen Bill Violan videoteos.

Video ei suoranaisesti kerro tarinaa, mutta on koko ajan mukana kuvailemassa tunnelmia. Videolla Tristania esittää Jeff Mills ja Isoldea Lisa Rhonen. Heti alussa Tristan riisuu itsensä munasilleen ja Isoldekin paljastaa tussunsa - näköjään oopperakaan ei enää pärjää omillaan. Samanaikaisesti Radion sinfoniaorkesterin edessä laulavat maailmankuulut oopperatähdet Ben Heppner ja Violeta Urman.

Näitä paljasteluja mielenkiintoisempi on oopperan tausta. Kysymys on alun perin muinaiskelttiläisestä tarusta, jossa leskeksi jäänyt Cornwallin kuningas yrittää saada uudeksi puolisokseen irlantilaisen prinsessan Isolden. Huonosti siinä tietenkin käy niin kuin oopperoissa yleensä. Isolde rakastuukin häntä kuninkaan luo kuskaamaan tulleeseen Tristaniin, ja lopuksi rakastavaiset kuolevat.

Wagner on kirjoittanut oopperansa (1859) tällaisen yksinkertaistetun juonen pohjalta. Alkuperäinen tarina on kuitenkin aivan muuta. Siinä Isolde menee naimisiin kuninkaan kanssa, mutta kun kuningas paljastaa Isolden ja Tristanin suhmuroinnin, määrää kuningas Isolden poltettavaksi roviolla. Sitten kuningas kuitenkin lieventää tuomiota ja luovuttaa Isolden huoraksi spitaalisille. Miksihän Wagner ei tehnyt oopperaansakin näin, olisi tullut hurjempi?

Kirjaksi Tristanin, Isolden ja kuningas Marken stoori kirjoitettiin Ranskassa 1100-luvulla, ja tästä teoksesta on säilynyt kaksi katkelmaa. Näiden katkelmien pohjalta kirjoitettiin kaksi saksankielistä jäljitelmää, Eilhart von Oberg 1100-luvulla ja Gottfried von Strassburg 1200-luvulla. Näiden kahden katkelman ja kahden jäljitelmän pohjalta ranskalainen keskiajan tutkija Joseph Bédier (1864 - 1938) kirjoitti oman versionsa Tristanin ja Isolden tarinasta. Suomeksi Bédierin romaani on julkaistu kahdesti, 1917 ja 1954, joista jälkimmäistä saa vielä joistakin kirja-antikvariaateista.

Helsingin Tristan ja Isolde on joka tapauksessa hieno esitys. Neljä ja puoli tuntia menee kuin lievässä huumeessa. Kun tässä kuitenkin on kysymyksessä konserttiesitys lisättynä videolla, niin siltä tuntui, että huippulaulajista huolimatta pääosassa oli Esa-Pekka Salosen johtama orkesteri. Tosin Matti Salmisen kuningas on niin juhlava, ilman roolivaatteitakin majesteettinen, ja ääni kunnossa, että hän ottaa esityksen ajoittain omakseen.

kari.naskinen@gmail.com