Onko amerikkalainen elokuvayleisö
sivistyneempää kuin suomalainen? George
Clooneyn uusimman elokuvan alkuperäinen nimi on The Ides of March, mutta meillä nimi on suomennettu arkisesti Vallan kääntöpuoleksi. Suomalainenkin
nimi on hyvä, mutta alkuperäinen viittaa suoraan siihen, mistä on kysymys. ”The
Ides of March” eli latinaksi ”Idus Martii” tarkoitti 2000 vuotta sitten
maaliskuun 15. päivää, ja tuona päivänä vuonna 44 eaa. murhattiin Rooman
valtakunnan diktaattori Julius Caesar.
Murhan takana oli Cassiuksen ja Brutuksen juonima salaliitto – Caesarin
viimeiset sanat ainakin William
Shakespearen mukaan: ”Sinäkin,
Brutukseni”.
Clooneyn ohjaama elokuva on niin hyvä, että siinä ei ole kuin yksi huono asia: se loppuu jo tunnin ja 40 minuutin kohdalla. Elokuva kertoo USA:n demokraattipuolueen esivaalista, jossa peli on taas kerran likaista. Vallan ja julkisuuden kääntöpuolella kamppaillaan kunnianhimoisesti asemista, ja kaikki keinot ovat käytössä. Puhtaille idealisteille ei ole tilaa, kun ratkaisuja tehdään. Otetaan käyttöön ”selkäänpuukottamiset”, kostot, juorut ja kaikki sellainen loanheitto, mikä on tuttua meilläkin. Tietenkin asiaan kuuluvat myös korruptio ja kiristys..
Viimeksi kepun entinen puoluesihteeri Jarmo Korhonen kertoi, että Mari Kiviniemi teki taustalla töitä yli vuoden kaataakseen Matti Vanhasen. SDP:ssä tuorein tapaus on Minna Lintosen puukoniskut Mikael Jungnerin likaamiseksi. Vastaavanlaisia esimerkkejä löytyy joka puolueesta.
Elokuvassa toisen ehdokkaan kampanjapäällikkö sanoo, että tärkeintä politiikassa omien joukkojen keskuudessa on lojaalisuus. Jos sitä ei ole, ei ole mitään. Jos lojaalisuudessa ilmenee rakoja, niihin on kilpailijoiden helppo iskeä ja levittää rako kaikkien mässäiltäväksi.
Ehdokkaan lehdistöpäällikkö on nuori, tervepäinen ja vilpitön periaatteen mies, mutta sitten hänkin törmää politiikan arkeen. Galluppeja on pyrittävä tulkitsemaan vinosti, tiedotusvälineitä on osattava naruttaa jne. Sitten ehdokkaan taustalta paljastuu myös iso juttu, ja pasmat menevät sekaisin.
Kokonaisuudessaan hieno elokuva. Pääosassa lehdistöpäällikön roolissa on Ryan Gosling ja hänen esimiestään kampanjapäällikköä esittää Philip Seymour Hoffman. Heidän tehtävänään on viedä kuvernööri Mike Morris (George Clooney, kuvassa) demokraattien presidenttiehdokkaaksi. Kilpailevan ehdokkaan kampanjapäällikkö on Paul Giamatti. Tämä nelikko tekee uskomattoman hienoa näyttelijäntyötä.
Clooneysta on kehittynyt vakavasti otettava ohjaaja, jonka työn jälki paranee paranemistaan. Hän on ollut tekemässä myös tämän elokuvan käsikirjoitusta, joka pohjautuu Beau Willimonin näytelmään Farragut North (2008) demokraattien esivaaliehdokkaana 2004 olleesta Howard Deanista. Willimon itse on toiminut kahdessa demokraattien kampanjassa. Clooneyllakin on läheistä kokemusta näistä asioista, sillä hän seurasi aikoinaan isänsä epäonnistumista tämän pyrkiessä kongressiin.
kari.naskinen@gmail.com
Clooneyn ohjaama elokuva on niin hyvä, että siinä ei ole kuin yksi huono asia: se loppuu jo tunnin ja 40 minuutin kohdalla. Elokuva kertoo USA:n demokraattipuolueen esivaalista, jossa peli on taas kerran likaista. Vallan ja julkisuuden kääntöpuolella kamppaillaan kunnianhimoisesti asemista, ja kaikki keinot ovat käytössä. Puhtaille idealisteille ei ole tilaa, kun ratkaisuja tehdään. Otetaan käyttöön ”selkäänpuukottamiset”, kostot, juorut ja kaikki sellainen loanheitto, mikä on tuttua meilläkin. Tietenkin asiaan kuuluvat myös korruptio ja kiristys..
Viimeksi kepun entinen puoluesihteeri Jarmo Korhonen kertoi, että Mari Kiviniemi teki taustalla töitä yli vuoden kaataakseen Matti Vanhasen. SDP:ssä tuorein tapaus on Minna Lintosen puukoniskut Mikael Jungnerin likaamiseksi. Vastaavanlaisia esimerkkejä löytyy joka puolueesta.
Elokuvassa toisen ehdokkaan kampanjapäällikkö sanoo, että tärkeintä politiikassa omien joukkojen keskuudessa on lojaalisuus. Jos sitä ei ole, ei ole mitään. Jos lojaalisuudessa ilmenee rakoja, niihin on kilpailijoiden helppo iskeä ja levittää rako kaikkien mässäiltäväksi.
Ehdokkaan lehdistöpäällikkö on nuori, tervepäinen ja vilpitön periaatteen mies, mutta sitten hänkin törmää politiikan arkeen. Galluppeja on pyrittävä tulkitsemaan vinosti, tiedotusvälineitä on osattava naruttaa jne. Sitten ehdokkaan taustalta paljastuu myös iso juttu, ja pasmat menevät sekaisin.
Kokonaisuudessaan hieno elokuva. Pääosassa lehdistöpäällikön roolissa on Ryan Gosling ja hänen esimiestään kampanjapäällikköä esittää Philip Seymour Hoffman. Heidän tehtävänään on viedä kuvernööri Mike Morris (George Clooney, kuvassa) demokraattien presidenttiehdokkaaksi. Kilpailevan ehdokkaan kampanjapäällikkö on Paul Giamatti. Tämä nelikko tekee uskomattoman hienoa näyttelijäntyötä.
Clooneysta on kehittynyt vakavasti otettava ohjaaja, jonka työn jälki paranee paranemistaan. Hän on ollut tekemässä myös tämän elokuvan käsikirjoitusta, joka pohjautuu Beau Willimonin näytelmään Farragut North (2008) demokraattien esivaaliehdokkaana 2004 olleesta Howard Deanista. Willimon itse on toiminut kahdessa demokraattien kampanjassa. Clooneyllakin on läheistä kokemusta näistä asioista, sillä hän seurasi aikoinaan isänsä epäonnistumista tämän pyrkiessä kongressiin.
kari.naskinen@gmail.com
