Myös ns. sosiaalinen media on helpottanut toimitustyötä. Kun vaikkapa jossakin päin maailmaa tapahtuu iso maanjäristys, panevat sanomalehdet esimerkiksi Twitteriin tiedusteluja siitä, onko katastrofipaikalla ketään suomalaisia, ja jos on, niin ottakaapa yhteyttä. Facebookin ja Twitterin kautta toimittajat kyselevät muutenkin juttuvinkkejä. Ennen muinoin toimittajat joutuivat itse haalimaan haastateltavansa ja keksimään jutunaiheensa.
Internet on toimittajille muutenkin älyttömän iso helpotus. Jos pitää kesken jutun kirjoittamisen saada faktatieto jostakin vaikeasta asiasta, ei tarvitse soitella mihinkään tai lähteä kirjastoon, vaan naputtelee hakusanan Googleen, niin sieltä se vastaus löytyy. Enää ei toimittajalla tarvitse olla työhuoneessaan eikä kotonaan valtavia kasoja arkistotietoa, sillä kaikki tieto löytyy edessä olevan tietokoneen ruudulta.
Internet kokonaisuudessaan on aiheuttanut ison mullistuksen tiedonvälityksessä. Suomessakin on jo viisi sellaista uutisverkkosivustoa, joiden kävijämäärä viikossa on yli miljoonan: Iltalehti, Ilta-Sanomat, MTV3, Helsingin Sanomat ja Yle.
Facebookissa on arviolta jo pari miljoonaa suomalaista, ja tämä ryhmä on iso verkkosivustojen käyttäjä. Yleisradion uutisissa kerrottiin vastikään, että tietyille Ylen sivustoille yli neljäsosa kaikista käyttäjistä tulee sosiaalisen median kautta. Suunta on sama myös lehtitalojen nettisivustoilla.
On sanottu, että Facebook nosti Barack Obaman presidentiksi. Meillä Pekka Haaviston yllättävän ison kannatusnousun takana oli myös Facebook. Politiikantutkija Kim Strandberg sanoo viime viikolla ilmestyneessä kirjassa Muutosvaalit 2011, että poliitikkojen ponnisteluille sosiaalisessa mediassa on katetta; netin suosio edellisiin vaaleihin verrattuna kasvoi, sen kautta tavoitettiin varsinkin nuoria ja politiikasta kiinnostuneita ihmisiä. Melkein joka kolmas 18–24-vuotiaista käytti sosiaalista mediaa vaalien seuraamiseen melko paljon. Nuoret käyttivät hyvin paljon myös muita verkkokanavia.
Tutkimustulokset vahvistivat käsitystä siitä, että vaalien seuraamistavat muuttuvat ikäpolvien muutoksen myötä. Täten verkkoa ja sosiaalista mediaa, ja kenties sitä seuraavia uusia suosikkisovelluksia on välttämätöntä käyttää myös tulevissa vaalikampanjoissa. Potentiaaliset äänestäjät löytyvät yhä enemmän juuri näiltä areenoilta. Tulevaisuuden kampanjoissa internetistä hyötyy eniten kommunikoimalla eri viestillä useilla eri verkkofoorumeilla. Valitsijakunta ja sen käyttämät verkkokanavat monimuotoistuvat ja hajaantuvat ajan mittaan yhä enemmän.
Strandbergin mukaan verkkopalvelujen merkitystä on kuitenkin vaikeaa tutkia, koska internet muuttaa muotoaan koko ajan. Nykyisessä Web 2.0 -kehitysvaiheessa muutostahti on kiihtynyt entisestään.
Monien tutkijoiden mukaan sosiaalista mediaa käytetään politiikassa yhä enemmän osana ns. long tail -strategiaa: verkossa yritetään tavoittaa useita pieniä kansalaisryhmiä kampanjoimalla useilla eri viesteillä monessa paikassa. Tästä syystä sosiaalisen median kokonaisvaikutusta on vaikeaa arvioida. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa sitä käytti enimmillään 9 prosenttia kansalaisista.
"Jos sosiaalista media hyödyntävän kampanjoinnin on tarkoitus toimia nimenomaan kampanjan ´pitkän hännän´ loppuosassa, noin kymmenesosa ei välttämättä ole aivan pieni prosenttiosuus. Toinen vaikutusarviointia vaikeuttava tekijä on se, että monet ehdokkaat voivat käyttää sosiaalista mediaa toimittajien tavoittamiseen valitsijoiden tavoittamisen rinnalla. Mikäli tällaiset toimittajakontaktit tuovat ehdokkaalle näkyvyyttä perinteisessä mediassa, sosiaalisen median välilliset vaikutukset voivat kasvaa merkittäviksi", kirjoittaa Strandberg.
kari.naskinen@gmail.com
