Suomi on luultavasti maailman ainoa maa, jossa yhdellä ammattiryhmällä on oma puolue ja vieläpä hyvin menestynyt. Seuraavissa vaaleissakin sillä on edelleen oma presidenttiehdokkaansa. Maanviljelijöiden edustaja on Paavo Väyrynen, joka politiikkaharrastuksensa aloittaessaan oli alkuperäisen Maalaisliiton miehiä. Markkinointisyistä puolue muutti nimensä Keskustapuolueeksi vuonna 1965 ja Suomen Keskustaksi 1988.
Maatalouden osuus Suomen bruttokansantuotteesta on enää prosentin luokkaa. Tästä huolimatta maataloutta tuetaan noin kolmella miljardilla eurolla vuodessa, siis suuremmalla summalla kuin on maatalouden oma bkt. Tuosta tukipotista selvästi alle puolet tulee EU:n kautta ja loput saa Suomen valtio maksaa EU:n luvalla. Käytännössä kaikki tämä raha on kuitenkin suomalaisten omia rahoja, koska Suomi on EU:ssa nettomaksaja. Missään muualla ei maataloustukiin käytetä suhteellisesti laskien näin paljon rahaa.
Kaikesta Brysselin kautta Suomeen kierrätettävistä rahoista 70 prosenttia menee maatalouden tukemiseen.
Entisen Teollisuuden ja työantajain keskusliiton toimitusjohtaja Johannes Koroma onkin todennut, että ”maatalouden EU-politiikalla ei ole mitään tekemistä oikeudenmukaisuuden kanssa. Ainoa lähtökohta on saavutettujen etujen luovuttamattomuus.”
Maataloudella on puoliaan pitämässä myös oma ministeriö. Kumma juttu tämäkin. Miksei maatalousbisnes voisi kuulua työ- ja elinkeinoministeriöön? Tai miksei sitten omat ministeriönsä ole myös taksiautoilijoilla, torikauppiailla, partureilla jne.?
Jos kepu ei ole hallituksessa, hoitaa maatalousministerin postia aina joku kokoomuslainen, tällä kertaa viljatilallinen Jari Koskinen Hauholta.
Maatalouden asioita eduskunnassa junailee tietenkin myös maa- ja metsätalousvaliokunta. Sen jäsenistä ja varajäsenistä (26) on MTK:n jäseniä kymmenen ja itsekin maanviljelijöitä, tukiaisia saavia kuusi.
Eniten maataloustukia viime vuonna saaneet kansanedustajat ovat valiokunnan puheenjohtaja Jari Leppä (kepu) Pertunmaalta 116 000 euroa, Esko Kiviranta (kepu) Sauvosta 75 000, Anne Kalmari (kepu) Kivijärveltä 75 000 ja Pertti Hemmilä (kok) Salosta 74 000.
Näiden tukitietojen saaminenkin on tehty hankalaksi. EU:n maataloustuki- ja maaseuturahaston varojen käytöstä Suomessa vastaava Maaseutuvirasto muutti nämä tiedot viime vuonna maksullisiksi (123 euroa). EU:n sääntöjen mukaan tukien julkistamisen pitäisi tapahtua ilmaiseksi internetissä, mutta Suomessa on onnistuttu tulkitsemaan niin, että tällainen menettely on vastoin perustuslain mukaista yksityisyyden suojaa ja henkilötietolakia.
Maatalousväki itse laskee, että maatalouden tukipotti on 1,9 miljardia euroa. Aalto-yliopiston professori Esko Niemi on kuitenkin muistuttanut, että tuon summan päälle pitää lisätä sosiaali- ja terveysministeriön budjetista maksettavat maajussien eläkkeet 531 miljoonaa ja lomituskorvaukset 220 miljoonaa.
Viimeisten kahden vuoden aikana valtion rahaa on myönnetty yli 400 000 euroa jopa sianlihan mainontaan.
”Budjetista löytyy myös melkoinen määrä hallintokuluja, esimerkiksi ELY-keskusten maatalouskuluja. Kun kaikki nämä summataan, päästään yli 3 miljardin euron. Eikä tässä vielä kaikki. Sen päälle tulevat vielä mm. EU:n tuontitullien vaikutukset markkinahintoihin”, sanoo Niemi. (Uutispäivä Demari 23.8.2010)
Yksi vertailu tähän: maataloustukiin käytetään rahaa enemmän kuin työttömyyden hoitoon. Maatalouden työllisyydestä sen sijaan huolehditaan hyvin: yhtä maatalouden työpaikkaa tuetaan vuosittain keskimäärin yli 50 000 eurolla.
Hyvin ovat viljelijöiden asiat vertailuissa muutenkin. Tilastokeskuksen mukaan maanviljelijöiden käytettävissä olevat tulot ovat 38 prosenttia korkeammat kuin työntekijäperheen; henkeä kohti laskettuna tulot ovat 15 prosenttia korkeammat.
kari.naskinen@gmail.com
