Otsikosta huolimatta populismi ei ole kuollut, päinvastoin se voi koko Euroopassa tällä hetkellä paremmin kuin koskaan. Valtiotieteen tohtori, Tampereen yliopiston valtio-opin dosentti Rauli Mickelsson avasi silti populismin levälleen Historian ystäväin liiton ja Lahden kansanopiston historiaseminaarissa viime viikolla. Mickelsson on mm. kirjoittanut laajan oppikirjan Suomen puolueiden historiasta, muutoksista ja nykypäivästä (Vastapaino, 2007), ja taas ajankohtaiseksi tulleen artikkelin ”Messiaaninen uho ja sen tuho Suomen puolueissa” (Messianismi, Kosmos-kirja 1994).Mickelsson luetteli populismin ominaisuudet:
1) Populistinen politiikka on eliittiä, herroja vastaan.
2) Populismi noudattaa ”puhujapönttöjärjestelmää”, mikä tarkoittaa, että kuka tahansa voi milloin tahansa nousta puhumaan – niin kuin Hyde Park Lontoossa.
3) Johtajavaltaisuus, mikä ilmenee siinä, että puolueita kutsutaan johtajiensa nimen mukaan.
4) Konservatiivisuus – ennen kaikki oli paremmin.
5) Nationalismi eli voimakas kansallisuusaate.
6) Hyvinvointisovinismi, mikä tarkoittaa, että rakentamaamme hyvinvointia ei pidä muille jakaa.
7) Polarisoiva retoriikka, mikä tarkoittaa, että asetelmat kärjistetään vain kahdeksi vastakkaiseksi näkemykseksi: kansa – eliitti, pienituloiset – isotuloiset, rehelliset – korruptoituneet, heterot – seksuaalivähemmistöt, kristilliset – ei-kristilliset, isänmaalliset – ei-isänmaalliset, maahanmuuttokriitikot – kukkahattutädit ja -sedät, työn ja yrittämisen kunnioittaminen – elintasopakolaiset.
Populismin piirteitä Mickelssonin oli helppo löytää Timo Soinin perussuomalaisten puolueesta:
1) EU-vastaisuus.
2) Nationalistinen kollektiivisuus, millä tarkoitetaan sitä, että Suomen kansa muodostaa oman kulttuurisen kokonaisuutensa; kristinuskokin tähän liittyy.
3) Hyvinvointisovinismi.
4) Korostetaan länsimaisen kulttuurin paremmuutta.
5) Puolueohjelma: ”Koulun historiantunneilla on korostettava suomalaista ihmettä, kuinka köyhästä ja syrjäisestä maasta nousi edistyksen ja vaurauden kansakunta, vieläpä ilman suuria luonnonrikkauksia.”
6) Maskuliinisuus; puolueen eduskuntavaaliehdokkaistakin kaksi kolmannesta oli miehiä. Soini itse on sanonut, että tyypilliset persut tykkäävät autourheilusta ja makkarasta (HS 13.2.).
7) Ympäristönsuojelusta ei juurikaan välitetä. Ollaan yksityisautoilumyönteisiä; tässä tosin Lahden perussuomalaiset ovat ympäristöystävällisempiä kuin Lahden vihreät, sillä toriparkin rakentamista persut vastustivat ja vihreät kannattivat.
8) Ydin: koti, uskonto, isänmaa.
9) Johtajavaltaisuus: Timo Soini ja hommafoorumilaisten ”mestariksi” nimittämä Jussi Halla-aho.
PERUSSUOMALAISET
ON HYVÄ VIIHDEPUOLUE
Ilkan edellinen päätoimittaja Kari Hokkanen sanoi seminaarissa, että perussuomalaisten suuren vaalimenestyksen taustasyynä olivat myös tiedotusvälineet, jotka helppoa viihdejournalismia nykyisin tehdessään suosivat ”otsikoita tuottavaa” Soinia.
Mickelsson sanoikin, että persut on hyvä tv-puolue. Soini on tyhjänpäiväisine letkautuksineen otollinen kohde kevyelle tv-pintajulkisuudelle. Toisaalla Halla-aho on puhtaasti tietoverkkopoliitikko, joka porukoineen hommailee tehokkaasti internetissä.
Televisio on tärkeä väline. Se voi nostaa tai jyrätä yksittäisiä poliitikkoja. Television raa´an paljastavuuden kokivat mm. turkulaiset Pertti Paasio ja Ville Itälä, jotka eivät omine rajoitteineen istuneet tv-ruutuun.
Populistiselle puolueelle televisio ja julkisuus kaikkiaan on ensiarvoisen tärkeää. Pelkkä julkisuudessa paistatteleminen ei kuitenkaan pitkänpäälle riitä. Tästä oli esimerkkinä SMP, joka kyllä näkyi ja kuului, mutta kun saavutukset jäivät olemattomiksi, alkoi tympääntyminen. Äänestäjät kaikkosivat ja kansanedustajia alkoi loikkia muihin puolueisiin. Perussuomalaisetkin on toistaiseksi onnistunut julkisuuspolitiikassaan, mutta koska puolue ei uskaltanut lähteä hallitusvastuuseen, se joutuu sivuraiteelle, josta ei äänestäjille luvattuja asioita pystytä ajamaan.
Jossakin UKK-seuran tilaisuudessa oli Hokkasen kertoman mukaan Sauli Niinistö sanonut, että perussuomalaisten hurja nousu selittyy liian nopealla globalisoitumisella. Onhan tässä perää, ei tarvitse muuta kuin katsoa, mitä on tapahtunut Suomen metsäteollisuudessa. Kun tähän lisättiin eduskuntavaalien alla sekoilut jätevesiasetuksen ja kuntaliitosten kanssa, niin siinä sitä oli selitystä ainakin kepun äänestäjien siirtymiselle persujen äänestäjiksi.
Hokkanen varoitti väheksymästä Soinin puoluetta. Ainakaan ei ole aihetta sellaiseen, mistä Uuden Suomen entinen päätoimittaja Jyrki Vesikansa kertoi:
”Poliittiset toimittajat yrittivät 70-luvun alussa päättää, ettei kirjoitettaisi mitään Veikko Vennamosta, mutta eihän siitä mitään tullut. Ruotsissa ovat nyt yrittäneet vähän samaa Svenska Demokrat -puolueen suhteen, mutta ei ole sekään auttanut tämän äärioikeistopopulistipuolueen kanssa.”
kari.naskinen@gmail.com
