Osui matkan varrelle KGB-museo Vilnassa, viralliselta nimeltään ”Kansanmurhan uhrien museo”. Tämä kaupungin pääkadun varrella oleva rakennus toimi Neuvostoliiton valtion turvallisuuskomitean (KGB) Liettuan-osaston päämajana ja vankilana vuoteen 1991 asti. Hurja paikka.Kun Neuvostoliitto oli miehittänyt Baltian maat 1940, otti rakennuksen haltuunsa KGB:n edeltäjä Sisäasiain kansankomissariaatti (NKVD). Vuosina 1944-53 vankilassa virui ainakin 15 000 neuvostovastaisesta toiminnasta syytettyä henkilöä, joista 700 ammuttiin; ruumiita on löytynyt joukkohaudoista Vilnan ulkopuolelta.
Kaikkiaan KGB:n vankilassa joutui olemaan vuoteen 1991 mennessä noin 44 000 liettualaista. Asiaan kuului, että heitä myös kidutettiin. Kun tutustui kidutusselleihin ja pieniin rangaistuskoppeihin, niin mieleen tuli, että kyllä tunnustuksia varmaan saatiin, sellaisistakin asioista, joihin kidutettava ei ollut edes syyllistynyt.
Vaikka eihän tämäntyyppinen rankaiseminen mitenkään uutta ollut. Meillä oli Jyväskylän lyseossa noin kahden kuutiometrin kokoinen pimeä karsseri, johon aikoinaan oli tottelemattomia oppilaita pantu katumaan tekosiaan – tämä ehkä joskus sata vuotta sitten. Kun siellä oli yhden koulupäivän viettänyt, niin ei seuraavan kerran luntannut tms.
Se tässä kidutuksen historiassa vain on surullista, että edelleen se jatkuu, ja takuulla keinot ovat vain koventuneet. Kidutus on vieläkin varsin yleistä diktatuureissa ja muissakin maissa, joiden ihmisoikeustilanne on heikko. Guantanamo (kuva) on tästä yksi esimerkki. Amerikkalaiset tietenkin puolustautuvat sillä, että on eri asia puhua kidutuksesta ja kovennetuista kuulustelumenetelmistä. Esimerkiksi Yhdysvaltojen tulkinta on, että valvottaminen, epämukaviin asentoihin pakottaminen, melulle altistaminen, ajantajun hämärtäminen ja ruuan, juoman tai henkilökohtaisen hygienian epääminen tai seksuaalinen nöyryyttäminen eivät ole kiduttamista, vaan ainoastaan ”painostamista”.
Lisäksi CIA on perustanut salaisia kuulustelukeskuksiaan eri puolille maailmaa kiertääkseen oman maansa lainsäädäntöä. Tällaisia laitoksia on tai on ollut mm. Latviassa, Puolassa ja Romaniassa. Siellä on kidutusta käytetty terroristiepäiltyjen kuulusteluissa.
KIDUTUSKEINOT
Eri kidutusmenetelmistä on kirjoittanut George Riley Scott kidutuksen historiaa käsittelevässä kirjassaan A History of Torture (1999):
1. Lävistävät menetelmät
Ristiinnaulitseminen, seivästäminen, "noppa" (teräväsärmäinen metallipala painetaan päähän tai kantapäähän).
2. Polttomenetelmät
Roviolla polttaminen, polttomerkitseminen, elävältä keittäminen ja paistaminen.
3. Venytys- ja vääntömenetelmät
Käsistä riiputtaminen, venytyspenkki, kidutuspyörä, teilipyörä, ”espanjalainen saapas”.
4. Lyöntimenetelmät
Ruoskiminen, ruoskinta kärryjen perässä, kepitys, vitsaus.
5. Mutilaatiot
Päänahan irrottaminen, pään katkaisu, elävältä nylkeminen, 1000 palaseen leikkaaminen.
6. Tukehduttamis- ja riiputtamismenetelmät
Elävältä hautaaminen, hukuttaminen, riiputtaminen ketjuissa, riiputus päkiän varassa.
7. Vankikopit ja vankilarangaistukset
"Kalkutan musta tyrmä”, kartionmuotoinen selli, vesikuoppa.
8. Sekalaisia menetelmiä
Chilin syöttäminen, jalkapuu ja kaakinpuu, peukaloruuvi, rautahansikkaat, polvistuminen teräville esineille, risiiniöljyn juottaminen, suun peseminen saippualla, valvottaminen.
9. Nykyaikaisia menetelmiä
Kyynelkaasukidutus, sähköllä kiduttaminen, psykologinen kidutus.
kari.naskinen@gmail.com
