Syyllistyn nyt samaan kuin kaikki muutkin: kirjoitan Timo Soinin puolueesta ja annan sille ansaitsematonta julkisuutta. Näin on tehty kiihtyvällä vauhdilla jo parin vuoden ajan, ja varsinkin nyt vaalien lähestyessä. Perussuomalaiset on niin erikoinen tapaus, että sitä ei voi olla sivuuttamatta.Mielipidemittaukset puolueiden kannatuksesta ovat toistuvasti nostaneet perussuomalaiset isoihin otsikoihin. Kun näitä mittauksia teettävät vuorotellen Yle, MTV3, Helsingin Sanomat ja välillä jotkut muutkin, on puolue jatkuvasti esillä. Ei ole Soinin porukoiden juurikaan tarvinnut maksullista mainontaa tehdä.
Tilanne on jopa niin hassunkurinen, että tuntuu kuin Suomi olisi siirtynyt kaksipuoluejärjestelmään. On Perussuomalaiset ja sitten kaikki muut yhdessä. Tilanne on hyvin toisenlainen kuin 30 vuotta sitten, jolloin Veikko Vennamon SMP muuttui yhden kansanedustajan puolueesta 18 edustajan puolueeksi. ”Esempee” sai 1970 esim. Pohjois-Karjalan vaalipiirissä äänistä 24 % prosenttia ja Kuopion läänin vaalipiirissä 21 %. Syy oli lähinnä se, että kepun koettiin unohtaneen maaseudun asiat. Vuoden 1972 hajotusvaaleissa puolue säilytti paikkansa, mutta sen jälkeen alkoi jyrkkä alamäki kohti puolueen tuhoa.
Silloin ei tämän populistipuolueen nousua osattu ennakoida niin valtavaksi, mutta nyt kaikki tietävät, että Perussuomalaiset tulee olemaan kova tekijä huhtikuun vaaleissa, kovempi kuin SMP 1970.
EI TOTUUTTA,
VAAN JULISTUSTA
Persut ovat saavuttaneet asemansa aika samanlaisilla keinoilla kuin SMP. Soinin agitaatiotaidot ovat tehonneet, aivan kuin hän olisi opiskellut asiaa IKL:n vanhasta retoriikkaoppaasta, jossa korostettiin puheen merkitystä kirjallisen ilmaisun sijasta: ”Kirjallinen kirjakieli saavuttaa silmän kautta yksityisen henkilön, kun taas suullinen esitys saavuttaa korvien kautta kokonaisen ihmisjoukon.”
Ennen Vennamoa ja hänen oppipoikaansa Soinia tämän asian olivat ymmärtäneet hyvin myös Simon Bolivar, V.I. Lenin, Adolf Hitler, Benito Mussolini ja Vihtori Kosola (kuva). Eduskunnan kirjaston johtava tietoasiantuntija Timo Turja on sanonut, että myös eduskuntahistorian radikaaleimmat ja vallankumouksellisimmat puolueet niin oikealta kuin vasemmalta ovat kaikkein voimakkaimmin korostaneet puheen ja puhumisen merkitystä.
IKL:n ohje oli: ”Agitaattorin ei ole puheessaan haettava totuutta, vaan julistettava sitä. Agitaattorin on ennen kaikkea oltava varma. Hänen on esiintyessään julistettava, lyötävä kiinni, eikä pohdittava, tutkittava ja tarkasteltava. Agitaation tarkoituksena ei ole päästä totuuteen vaan tarkoituksenmukaisuuteen.”
Tämän on Soini osannut. Tällaiseen hänen on ollut pakkokin turvautua, koska puolueella ei vieläkään ole varsinaisia ideologisia opinkappaleita. Puolueen ohjelma vain käy läpi joitakin sellaisia asioita, jotka ovat pinnalla juuri nyt tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa, Hesarin toimituspäällikön Reetta Rädyn sanoin: ”Lähes 70 sivua kansallismielistä, itsekeskeistä, pelokkaasti maailmaan suhtautuvaa uhoa.” (HS 5.3.)
Soini itsekin on myöntänyt, että hänen puolueellaan ei varsinaisesti mitään ideologiaa olekaan: se vain ”haluaa sekoittaa pakkaa”. (HS 26.2.)
Mielenkiintoinen ajatus. Että ollaan mukana politiikassa ja vaaleissa vain sekoittamassa asiallisesti asioihin suhtautuvia puolueita.
Joku ohimennyt kommentti puolueen ideologiasta oli, että se kannattaa kaikkia hyviä asioita ja vastustaa huonoja. Taloustutkimuksen tutkimusraportissa käydään läpi myös näitä hyviksi ja huonoiksi koettavia asioita. Tässä yksi keskeinen ja kaikkien jo tuntema jonkun haastatellun sanomana: ”EU vittuun, ei Natolle ja turhat pakolaiset sinne mistä tulivatkii.”
Tässä vain on se ristiriita, että helmikuussa 2009 Soini ilmoittautui Suomen Nato-jäsenyyden kannattajaksi.
Soini on sanonut, että perussuomalaisten äänestäjät ”ovat arvokonservatiiveja, vanhanaikaisia miehiä, jotka tykkäävät makkarasta ja autourheilusta”. (HS 13.2.)
Yksityiskohtaisempaa tietoa puolueen kannattajakunnasta saatiin Taloustutkimus Oy:n Ylelle tekemästä selvityksestä (2009): miesten osuus kannattajakunnasta on 67 %, 35-64-vuotiaiden osuus on 4 prosenttiyksikköä suurempi kuin kaikkien äänestäjien keskuudessa, työntekijöiden ja alempien toimihenkilöiden osuus on 50 %, kun kaikissa äänestäjissä se on 39 %.
”Perussuomalaisten kannattajien tietämys politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista on vähäistä verrattuna muiden puolueiden kannattajiin. Perussuomalaisten tietämys politiikasta on samaa tasoa kuin äänestämättä jättävien”, sanoo yht. tri Juho Rahkonen tutkimusraportissa.
kari.naskinen@gmail.com
