Jos Ruotsissa olisi samanlainen poliittinen järjestelmä kuin Suomessa, siellä käytäisiin parhaillaan hallitusneuvotteluja sosiaalidemokraattien Mona Sahlinin johdolla. Demarit olivat vaaleissa nytkin suurin puolue (31 %), mutta porvarien käyttöönottaman blokkijärjestelmän takia demareilla ei ole asiaa hallitukseen.
Suomessakin Kokoomus ja Keskusta ovat blokkijärjestelmän kannalla. Käytännössä tämä näkyy jo siinä, että nämä kaksi oikeistopuoluetta ovat liittoutuneet vuoden 2012 presidentinvaaleja varten. Jyrki Katainen on luvannut, että jos presidentinvaalien toisella kierroksella ei ole Kokoomuksen ehdokasta, antaa Kokoomus tukensa kepulaiselle ehdokkaalle, jos sellainen on toisella kierroksella. Mari Kiviniemi puolestaan on ilmoittanut, että vastaavanlaisessa tilanteessa Keskusta siirtyy Kokoomuksen ehdokkaan taakse.
Tämä on selvää blokkipolitiikkaa oikeisto vastaan vasemmisto. Porvaristo haluaa voimistaa vastakkainasettelun aikaa.
Käytännössä nämä oikeiston puoluejohtajien kannanotot tarkoittavat sitä, että henkilöillä ei niin ole väliä, kunhan se on vain oikeistolainen. Kokoomukselle kelpaa presidentiksi vaikka kepun Arto Merisalo, jos oma ehdokas putoaa toiselta kierrokselta, ja kepulaiset ovat valmiita siirtymään vastaavanlaisessa tilanteessa vaikka Marja Tiuran tueksi.
Eduskuntavaaleihin nähdenkin blokkiajattelu jo luuraa varsinkin kepun kaapissa. Sen mielestä SDP:llä ei ole asiaa seuraavaan hallitukseen kuin siinä tapauksessa, että siitä tulee ensi vuoden vaaleissa suurin puolue. Kepussa lähdetään siitä, että Kokoomus voittaa vaalit ja valitsee sitten hallituskumppanikseen Keskustan riippumatta sen kannatuksen suuruudesta.
kari.naskinen@gmail.com