keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Oikeusasiamieheltä kelvoton digivastaus

Kesäkuussa 2007 tein eduskunnan oikeusasimiehelle kantelun tv-lähetysten digitalisointiprosessista ja digilähetysten näkyvyys-ongelmista. Tänään tuli vastaus, jonka saivat myös 16 muuta kantelijaa. Vastaus on huono, sitä samaa liirumlaarumia, jota on kuultu Yleisradion taholta.

Digitaaliset koelähetykset aloitettiin 1997, ensimmäiset varsinaiset lähetykset 2000 ja koko maan kattavasti siirryttiin kokonaan digiaikaan 2007. Oikeusasiamieheltä pyysin vastausta seuraaviin kysymyksiin:
- Miksi koko tämä hätäily? (Muualla maailmassa odotetaan vielä tekniikan kehittymistä.)
- Onko yhtenä syynä jokin salainen sopimus, mikä tehtiin, kun myytiin verkkoyhtiö Digita ulkomaisille sijoittajille?
- Edellyttikö ostaja, että digilähetysten on Suomessa alettava vuonna 2007?
- Onko valtioneuvosto tullut harhaanjohdetuksi? Onko valtioneuvostolla ollut tietämystä siitä, että digitaalinen lähetystekniikka ei vielä ole valmis otettavaksi käyttöön?

Yhteenkään näistä kysymyksistä ei tule minkäänlaista vastausta! Apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstedt siteeraa 29 sivun pituisessa vastauksessaan vuorotellen Yleltä sekä liikenne- ja viestintäminis-teriöltä pyytämiään lausuntoja, mutta jättää omat kannanottonsa ympäripyöreiksi. Lindstedt mm. toteaa, että digitelevisioon siirtyminen on Suomessa sujunut paremmin kuin useissa muissa Euroopan maissa. Tietenkin on, koska muualla ei vastaavanlaista totaali-siirtymää ole toteutettu vieläkään.

Lindstedtin mukaan esimerkiksi tekstityksissä ei ole ollut senlaatuisia katkoja tai ongelmia, että Yleisradion julkisen palvelun tehtävä olisi vaarantunut: "En katso, että digiuudistuksen yhteydessä olisi toimittu Ylen julkisen palvelun tehtävän hoitamisen vaarantavalla tavalla tai muutoinkaan sillä tavoin moitittavasti, että asia antaisi oikeudellisilla perusteilla aihetta enempiin laillisuusvalvojan toimenpiteisiin."

Ehkä ei, mutta ei tämä riitä vastaukseksi. Kun on tv-luvan maksanut, niin kyllä ulkomaisissa elokuvissa on tekstien näyttävä, ja ohjelmien on jatkuttava ilman, että välillä pitää telkkari sammuttaa. Teksti-tv:n pitäisi myös toimia niin, että tietyn sivun alasivutkin saisi näkyviin.

Nykytilanteesta Lindstedt sanoo, että digitelevision ongelmat on saatu suurimmilta osin poistetuiksi. Niin onkin, mutta edelleen on lähetyksissä sellaisia virheitä, joita ei vanhanaikaisen television kanssa koskaan ollut. Eikä ennen tarvinnut tv-laitteita "päivittää" paria kertaa vuodessa.

Eivätkä ongelmat lopu. Jo nyt tiedetään, että suurin osa digibokseista joudutaan vaihtamaan uusiin, kun tv-lähetystekniikka edelleen kehittyy. Teräväpiirtolähetyksiä ei nykyisillä bokseilla näe terävinä. Kokemuksesta tiedetään sekin, että digitelevisioiden ja -boksien käyttöiät ovat murto-osa verrattuna vanhoihin telkkareihin.

Sähköäkin digitelkkari vie enemmän. Kuluttajavirasto, Motiva ja Tukes ovat laskeneet, että jos digitelevisiota katsotaan kolme tuntia päivässä ja muun ajan vehkeet ovat valmiustilassa (punainen valo palaa), sähköä kuluu 160 kilowattituntia vuodessa. Suomen 2,5 miljoonaa digisovitinta kuluttavat sähköä yhtä paljon kuin 20 000 sähköläm-mitteistä omakotitaloa. Toisen mokoman sähköä vievät itse tv-vastaanottimet.

Kun digitelevisiosta ensimmäisiä kertoja alettiin puhua, maalailtiin kuvia aivan uudenlaisesta televisiosta. Katsojien piti saaman esimerkiksi valita, katsooko yleisurheilukilpailuista vain keihäänheittoa, vain naisten korkeushyppyä vai kaikkia lajeja perinteisellä tavalla; tai haluaako koko formulakisan ajan seurata pelkästään Kimi Räikkösen ajoa. Kova sana oli myös interaktii-visuus. Digitelevision luvattiin olevan ”kahdensuuntainen” niin, että katsojat voivat koko ajan olla vaikuttamassa ohjelmaan.

Kumpikaan näistä ei ole toteutunut. Sen sijaan kännykällä voi nyt ilmaista mielipiteensä kaikenlaisiin asioihin, mutta se ei olisi mitenkään edellyttänyt digitelevisioon siirtymistä.

kari.naskinen@gmail.com