Lahden kaupungin entinen viestintäjohtaja Heini Moisio kertoi Facebookissa käyneensä Helsingissä Galleria Forsblomilla, jossa saksalaisen Ina Gerkenin maalaukset tekivät niin vahvan vaikutuksen, että Heini tarvisi näyttelyn jälkeen tuplaespresson. En ole sovelias taulutaiteen tuntijaksi, mutta juuri luin hauskasta vakavasta tapauksesta, jossa huonosta taiteesta oli sakotettu. Näin kävi James Whistlerille Lontoossa 1878.
Aikansa johtaviin taidearvostelijoihin kuulunut John
Ruskin
kirjoitti Fors Clavigera
-lehdessä, että Whistlerin maalaus Nocturne
in black and gold
(kuva otsikon
alla)
oli oppimattoman taiteilijan tekeleenä suoranainen petos katsojaa
kohtaan: ”En olisi olettanut kuulevani kukkoilijan (coxcomb)
pyytävän 200:ta kultarahaa yleisön päälle paiskaamastaan
maalipurkista.”
Whistler nosti tästä haukkumisesta
kunnianloukkaussyytteen. Käräjillä Whistler selitti: ”En tiedä,
menikö Nocturneni maalaamiseen kaksi vai puoli tuntia, ehkei
kymmentäkään minuuttia, mutta siihen kytkeytyi havaintoja koko
elämäni ajalta.” Mutta ei auttanut, oikeus oli samaa mieltä
Ruskinin kanssa ja Whistler joutui maksamaan
vahingonkorvauksia.
Facebookissa on tänä vuonna esitellyt omaa taidekokoelmaansa Hollolan kunnan entinen suunnittelujohtaja Markku Villikka. Se käsittää lähes 1500 teosta yli 350 taiteilijalta! Villikka on keskittynyt pääasiassa moderniin ja nykytaiteeseen aikajanan ollessa 1950-luvulta nykypäivään. Kun olemme tuttuja Markun kanssa, kommentoin yhtä hänen esittelemäänsä maalausta (kuva alla), että se vaikuttaa Markun lapsenlapsen päiväkotiteokselta. Markku vastasi: ”Antti Ojalan 1960-luvun alun työ. Se on taidehistoriallisesti kiinnostava, sillä se on tehty ARS 61 -näyttelyn inspiroimana. Näyttely teki informalismin tunnetuksi myös Suomessa.”
Vaikea laji tämä kuvataide. Maallikkokin silti ymmärtää, että varsinkin nykytaiteessa on tärkeämpää tekijä kuin teos. Jos minä tekisin jonkin samanlaisen sotkun kuin Antti Ojala, siitä ei kukaan maksaisi mitään, mutta Ojalan maalaus on luultavasti kymppitonnien arvoinen. Ina Gerkenin taulut muistuttavat James Whistlerin sakotettua taulua, ja joku voisi tuplaespresson sijasta ottaa tuplavotkan.
Markku Villikan toinen iso kiinnostuksenkohde on ooppera, etenkin Richard Wagner ja Richard Strauss. Se on monien mielestä yhtä kauheaa kuin muukin epäonnistunut taide. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että taiteella on myönteisiä terveysvaikutuksia. Esimerkiksi Englannissa on käynnissä Artlift-ohjelma, jossa taide ja kulttuuripalvelut luetaan reseptillä saatavien hoitojen joukkoon. Tämä projekti on vähentänyt kohteidensa yleislääkärikäyntejä 37 % ja sairaalakäyntejä 27 %.
Taidegallerioihin pääsee kuitenkin ilmaiseksi ilman reseptiäkin ja Kansallisoopperan tapauksessa valtio subventoi jokaista pääsylippua 200 eurolla eli oopperakäynti menee satasen lipun ostaneella veronmaksajalla voiton puolelle.
kari.naskinen@gmail.com