Auschwitz,
Belzec, Chelmno, Majdanek, Sobibor ja Treblinka olivat
keskitysleirejä natsi-Saksan valtaamassa Puolassa. Ne olivat samalla
tuhoamisleirejä, joissa juutalaisia ja muitakin kaasutettiin ja
poltettiin kuoliaiksi. Sobiborissa ”kaasumestarina” toiminut
SS-upseeri Erich Bauer kertoi
myöhemmissä kuulusteluissa kuulleensa kerran kolmen muun Sobiborin
upseerin ilmaisseen
pettymyksensä siitä, että Sobibor hävisi vertailun uhrien
lukumääristä Belzecin ja Treblinkan kanssa.
Nämä kolme Hauptsturmführeriä olivat Karl Frenzel, Franz Stangl ja Gustav Wagner. Heistä Frenzel ja Wagner ovat myös venäläisessä elokuvassa Pako Sobiborista (2018). Elokuvassa tuota keskustelua ei ole, mutta muuten kuvaus Sobiborista on taas kerran karmaisevaa. Hulluin oli Frenzel, ja eiköhän niitä samanlaisia silloin ollut vaikka kuinka paljon.
Sobiborissa tapettiin 1942-43 hyökkäysvaunujen pakokaasuista saadulla hiilimonoksidilla ainakin 250 000 ihmistä, pääasiassa juutalaisia, mutta myös mustalaisia ja neuvostoliittolaisia sotavankeja. Erich Bauerin arvio oli kuitenkin 350 000.
Todellisuutta kuvaavana tapahtumana elokuvassa on myös tilanne, jossa Frenzel määrää joka kymmenennen vangin ammuttavaksi rangaistukseksi siitä, että kaksi vankia oli edellisyönä yrittänyt paeta. Kaikki vangit määrätään pihalle riveihin, Frenzel kävelee polvistuneiden vankien takana, laskee aina kymmeneen ja pam (kuvassa).
Yksi vanki oli yrittänyt itsemurhaa. Frenzelille se ei käynyt: juutalaisilla ei ollut oikeutta tappaa itseään, vaan sen homman hoitivat saksalaiset, pam.
Elokuvan nimen mukaisesti juonen kohokohta on pako leiriltä lokakuussa 1943. Leirin vastarintamiehet onnistuivat vaativassa operaatiossaan, kun ensin tappoivat yksitoista SS-miestä ja joukon ukrainalaissyntyisiä kapoja. Tiedot tapahtumasta vaihtelevat, mutta elokuvan lopputeksteissä sanotaan, että pakoon lähti noin 400 vankia. Heistä satakunta kuoli, kun yhdestä vartiotornista pakenijoita tulitettiin. Paikkakuntalaiset surmasivat tai luovuttivat saksalaisille 150 pakenijaa, joten pako onnistui 150:ltä.
Pako vankilasta on aina vetävä aihe. Tässä elokuvassa se on kuitenkin jäänyt aika mitättömäksi episodiksi, sillä valtaosa elokuvasta keskittyy tuhoamisleirin toimintaan sinänsä. Jännityselokuvaksi se on huono, vaikka edellytyksiä olisi ollut paljonkin, koska pako-operaation suunnittelu ja SS-miesten murhaaminen olivat varmasti tarkkoja, monivaiheisia juttuja.
Elokuvan on ohjannut Konstantin Khabensky, joka myös näyttelee päähenkilöä, venäjänjuutalaista sotavankia Aleksandr Pecherskyä. Hänestä löytyy netistä tietoja myös nimellä Aleksandr Petshorski. Karl Frenzelin roolissa on hieman tunnetumpi ranskalainen näyttelijä Christopher Lambert, ja kun näyttelijä on oikein huono ja kökkö, niin sopii tietenkin tällaiseen rooliin.
Tämä on jo toinen elokuva Sobiborin paosta. Ensimmäinen oli kaksiosainen englantilainen tv-elokuva (1987).
kari.naskinen@gmail.com
Nämä kolme Hauptsturmführeriä olivat Karl Frenzel, Franz Stangl ja Gustav Wagner. Heistä Frenzel ja Wagner ovat myös venäläisessä elokuvassa Pako Sobiborista (2018). Elokuvassa tuota keskustelua ei ole, mutta muuten kuvaus Sobiborista on taas kerran karmaisevaa. Hulluin oli Frenzel, ja eiköhän niitä samanlaisia silloin ollut vaikka kuinka paljon.
Sobiborissa tapettiin 1942-43 hyökkäysvaunujen pakokaasuista saadulla hiilimonoksidilla ainakin 250 000 ihmistä, pääasiassa juutalaisia, mutta myös mustalaisia ja neuvostoliittolaisia sotavankeja. Erich Bauerin arvio oli kuitenkin 350 000.
Todellisuutta kuvaavana tapahtumana elokuvassa on myös tilanne, jossa Frenzel määrää joka kymmenennen vangin ammuttavaksi rangaistukseksi siitä, että kaksi vankia oli edellisyönä yrittänyt paeta. Kaikki vangit määrätään pihalle riveihin, Frenzel kävelee polvistuneiden vankien takana, laskee aina kymmeneen ja pam (kuvassa).
Yksi vanki oli yrittänyt itsemurhaa. Frenzelille se ei käynyt: juutalaisilla ei ollut oikeutta tappaa itseään, vaan sen homman hoitivat saksalaiset, pam.
Elokuvan nimen mukaisesti juonen kohokohta on pako leiriltä lokakuussa 1943. Leirin vastarintamiehet onnistuivat vaativassa operaatiossaan, kun ensin tappoivat yksitoista SS-miestä ja joukon ukrainalaissyntyisiä kapoja. Tiedot tapahtumasta vaihtelevat, mutta elokuvan lopputeksteissä sanotaan, että pakoon lähti noin 400 vankia. Heistä satakunta kuoli, kun yhdestä vartiotornista pakenijoita tulitettiin. Paikkakuntalaiset surmasivat tai luovuttivat saksalaisille 150 pakenijaa, joten pako onnistui 150:ltä.
Pako vankilasta on aina vetävä aihe. Tässä elokuvassa se on kuitenkin jäänyt aika mitättömäksi episodiksi, sillä valtaosa elokuvasta keskittyy tuhoamisleirin toimintaan sinänsä. Jännityselokuvaksi se on huono, vaikka edellytyksiä olisi ollut paljonkin, koska pako-operaation suunnittelu ja SS-miesten murhaaminen olivat varmasti tarkkoja, monivaiheisia juttuja.
Elokuvan on ohjannut Konstantin Khabensky, joka myös näyttelee päähenkilöä, venäjänjuutalaista sotavankia Aleksandr Pecherskyä. Hänestä löytyy netistä tietoja myös nimellä Aleksandr Petshorski. Karl Frenzelin roolissa on hieman tunnetumpi ranskalainen näyttelijä Christopher Lambert, ja kun näyttelijä on oikein huono ja kökkö, niin sopii tietenkin tällaiseen rooliin.
Tämä on jo toinen elokuva Sobiborin paosta. Ensimmäinen oli kaksiosainen englantilainen tv-elokuva (1987).
kari.naskinen@gmail.com