Kansallisoopperassa oli perjantaina 13.3. Nürnbergin
mestarilaulajien ensi-ilta. Se on Richard
Wagnerin suurteos, yksi niistä, ja kuului myös Adolf Hitlerin suosikkeihin. Eikä ihme, sillä mahtipontinen ooppera
on suurta Saksan ja saksalaisuuden ylistystä.
Oopperan kantaesitys oli Münchenissä 1868, vuotta ennen Aatu-pojan syntymää. Aikuisena hänestä tuli sitten kova Wagner-fani, kuten nykyisin sanottaisiin. Mahtavuutensa nousukautena Hitler löysi Wagnerin oopperoista sytykkeitä omalle julistukselleen, ja voi vain kuvitella hänen sykkeensä nousua, kun hän aitiostaan kuunteli mestarilaulaja Hans Sachsin julistusta oopperan lopussa:
”Varokaa! Mitä uhkaavat pahat iskut; jos Saksan kansa ja valtakunta hajoaa ja joutuu vieraan vallan alle, eivät ruhtinaat pian ymmärrä kansaansa, ja vieraan usvan ja vieraan turhuuden he istuttavat tähän Saksan maahan; mikä saksalaista ja aitoa, sitä kukaan ei enää tiedä, ellei se elä Saksan mestarien kunniassa.”
Kuoro edustaa Saksan kansaa, joka jatkaa: ”Jos annamme saksalaisten mestareiden työlle suosion, niin vaikka hajoaisi usvana Rooman pyhä keisarikunta, meille jäisi edelleen Saksan pyhä taide!”
Hitleriä varmaan miellytti sekin, kun Hans Sachs ylisti ”satakieltä” ja ”uutta päivää idässä”. Hitlerkin yritti valloitusta itään, mutta turpiin tuli. Sachs tosin tarkoittaa satakielellä Martti Lutheria ja uudella päivällä idässä uskonpuhdistusta. Hitlerin suosikkeihin kuului myös Wagnerin Lohengrin, jossa ritari Lohengrin johtaa germaanit idästä tulevia vihollisia vastaan.
Nürnbergin mestarilaulajien tapahtumat sijoittuvat aikaan, jolloin Lutherin uskonpudistus alkoi repiä Eurooppaa. Ollaan siis 1500-luvun keskivaiheilla. Tapahtuma-aika tarkemmin on Johannes Kastajan nimipäivä eli juhannus, ja Hans Sachsin esikuvana on historiallinen henkilö, suutari-runoilija Johannes Sachs (1494 - 1576). Nyt Kansallisoopperassa eletään kuitenkin 1900-luvun sodanjälkeistä aikaa.
Uskontaisteluista ja muista sodista huolimatta Peter Bassett korostaa viime vuonna ilmestyneessä Wagner-kirjassaan Wagnerin näkökulman olleen kuitenkin se, että ”poliittiset järjestelmät ja johtajat tulevat ja menevät, mutta yhteisön taide on arvokasta, koska se kuvastaa ihmisten luonnetta ja pohjimmaisia arvoja”.
Mielenkiintoinen suomalainen yksityiskohta liittyy Nürnbergin mestarilaulajien ensimmäiseen suomennokseen, jonka 1921 teki Jalmari Finne. Siinä näkyy selvästi, että ensimmäisessä maailmansodassa tappion kärsineen Saksan suuruutta ei korosteta samalla tavalla kuin Wagnerin alkuperäisessä libretossa. Esimerkiksi kuoron loppulaulusta puuttuu kokonaan Saksan ylistäminen. Tämän libreton löysin äskettäin Markku Laitisen Aleksis K -antikvariaatista (Lahti, Rautatienkatu 14).
Kansallisoopperassa (ent. Suomalainen Ooppera) Nürnbergin mestarilaulajat on tätä ennen esitetty 1921-30, 1936 ja 1950. Uuden suomennoksen on tehnyt Leena Vallisaari.
Jos ooppera siirrettäisiin aivan nykyaikaan, toimisi kaupungin mahtimiehiin kuuluva kultaseppä Veit Pogner laulukilpailujen sponsorina. Hänen mielestään nimittäin varakkaiden kauppayhteisöjen tehtävä on arvostaa ja puolustaa taidetta. Itse hän toteuttaa tämän niin, että antaa tyttärensä laulukilpailun voittajalle morsiameksi, kuitenkin sillä edellytyksellä, että järjestely näille molemmille sopii.
kari.naskinen@gmail.com
Oopperan kantaesitys oli Münchenissä 1868, vuotta ennen Aatu-pojan syntymää. Aikuisena hänestä tuli sitten kova Wagner-fani, kuten nykyisin sanottaisiin. Mahtavuutensa nousukautena Hitler löysi Wagnerin oopperoista sytykkeitä omalle julistukselleen, ja voi vain kuvitella hänen sykkeensä nousua, kun hän aitiostaan kuunteli mestarilaulaja Hans Sachsin julistusta oopperan lopussa:
”Varokaa! Mitä uhkaavat pahat iskut; jos Saksan kansa ja valtakunta hajoaa ja joutuu vieraan vallan alle, eivät ruhtinaat pian ymmärrä kansaansa, ja vieraan usvan ja vieraan turhuuden he istuttavat tähän Saksan maahan; mikä saksalaista ja aitoa, sitä kukaan ei enää tiedä, ellei se elä Saksan mestarien kunniassa.”
Kuoro edustaa Saksan kansaa, joka jatkaa: ”Jos annamme saksalaisten mestareiden työlle suosion, niin vaikka hajoaisi usvana Rooman pyhä keisarikunta, meille jäisi edelleen Saksan pyhä taide!”
Hitleriä varmaan miellytti sekin, kun Hans Sachs ylisti ”satakieltä” ja ”uutta päivää idässä”. Hitlerkin yritti valloitusta itään, mutta turpiin tuli. Sachs tosin tarkoittaa satakielellä Martti Lutheria ja uudella päivällä idässä uskonpuhdistusta. Hitlerin suosikkeihin kuului myös Wagnerin Lohengrin, jossa ritari Lohengrin johtaa germaanit idästä tulevia vihollisia vastaan.
Nürnbergin mestarilaulajien tapahtumat sijoittuvat aikaan, jolloin Lutherin uskonpudistus alkoi repiä Eurooppaa. Ollaan siis 1500-luvun keskivaiheilla. Tapahtuma-aika tarkemmin on Johannes Kastajan nimipäivä eli juhannus, ja Hans Sachsin esikuvana on historiallinen henkilö, suutari-runoilija Johannes Sachs (1494 - 1576). Nyt Kansallisoopperassa eletään kuitenkin 1900-luvun sodanjälkeistä aikaa.
Uskontaisteluista ja muista sodista huolimatta Peter Bassett korostaa viime vuonna ilmestyneessä Wagner-kirjassaan Wagnerin näkökulman olleen kuitenkin se, että ”poliittiset järjestelmät ja johtajat tulevat ja menevät, mutta yhteisön taide on arvokasta, koska se kuvastaa ihmisten luonnetta ja pohjimmaisia arvoja”.
Mielenkiintoinen suomalainen yksityiskohta liittyy Nürnbergin mestarilaulajien ensimmäiseen suomennokseen, jonka 1921 teki Jalmari Finne. Siinä näkyy selvästi, että ensimmäisessä maailmansodassa tappion kärsineen Saksan suuruutta ei korosteta samalla tavalla kuin Wagnerin alkuperäisessä libretossa. Esimerkiksi kuoron loppulaulusta puuttuu kokonaan Saksan ylistäminen. Tämän libreton löysin äskettäin Markku Laitisen Aleksis K -antikvariaatista (Lahti, Rautatienkatu 14).
Kansallisoopperassa (ent. Suomalainen Ooppera) Nürnbergin mestarilaulajat on tätä ennen esitetty 1921-30, 1936 ja 1950. Uuden suomennoksen on tehnyt Leena Vallisaari.
Jos ooppera siirrettäisiin aivan nykyaikaan, toimisi kaupungin mahtimiehiin kuuluva kultaseppä Veit Pogner laulukilpailujen sponsorina. Hänen mielestään nimittäin varakkaiden kauppayhteisöjen tehtävä on arvostaa ja puolustaa taidetta. Itse hän toteuttaa tämän niin, että antaa tyttärensä laulukilpailun voittajalle morsiameksi, kuitenkin sillä edellytyksellä, että järjestely näille molemmille sopii.
kari.naskinen@gmail.com
