Yli 50 vuoden tauon jälkeen katsoin kolmiulotteisen elokuvan. Eikä mitään ole
tapahtunut. Edellinen kerta oli elokuvateatteri Salomessa Jyväskylän
Asemakadulla (nyt paikalla on Anttilan tavaratalo), ja siitä ovat muistissa
vain pahvisankaiset katselulasit, joiden toinen linssi oli punainen ja toinen
vihreä. Nyt tästä uudesta 3D-kokemuksesta eli avaruusseikkailu Gravitysta tulee jäämään mieleen yhtä
vähän – silmälasit muovia, molemmat linssit samanväriset.
Sandra Bullock ja George Clooney joutuvat avaruuslennollaan onnettomuuteen ollessaan sukkulan ulkopuolella. Clooney katoaa kokonaan, mutta tyttö jatkaa kamppailua selviytyäkseen takaisin. Muuta ei sitten olekaan.
Elokuvassa on yksi mieleen jäänyt kohta. Clooney kysyy Bullockilta, mikä tätä kiinnostaa avaruuslennolla eniten. Bullock vastaa, että hiljaisuus. Elokuvassa ei kuitenkaan hiljaisuutta ole, vaan koko ajan pauhaa jonkinlainen metelimusiikki.
Niin tylsä elokuva kuin olla voi. Ainoa hyvä puoli on, että se ei sentään kestä kuin puolitoista tuntia.
Kolmiulotteisuus jaksaa kiinnostaa varttitunnin, mutta mitään varsinaista lisäarvoa tämä elokuvatekninen hienous ei tuo. Näin mitättömästä elokuvasta en viitsi enempää kirjoittaa.
kari.naskinen@gmail.com
Sandra Bullock ja George Clooney joutuvat avaruuslennollaan onnettomuuteen ollessaan sukkulan ulkopuolella. Clooney katoaa kokonaan, mutta tyttö jatkaa kamppailua selviytyäkseen takaisin. Muuta ei sitten olekaan.
Elokuvassa on yksi mieleen jäänyt kohta. Clooney kysyy Bullockilta, mikä tätä kiinnostaa avaruuslennolla eniten. Bullock vastaa, että hiljaisuus. Elokuvassa ei kuitenkaan hiljaisuutta ole, vaan koko ajan pauhaa jonkinlainen metelimusiikki.
Niin tylsä elokuva kuin olla voi. Ainoa hyvä puoli on, että se ei sentään kestä kuin puolitoista tuntia.
Kolmiulotteisuus jaksaa kiinnostaa varttitunnin, mutta mitään varsinaista lisäarvoa tämä elokuvatekninen hienous ei tuo. Näin mitättömästä elokuvasta en viitsi enempää kirjoittaa.
kari.naskinen@gmail.com
