Muutama vuosi sitten 33 lahtelaista kaupunginvaltuutettua tekivät aloitteen, että delegointisäännöt arvioitaisiin uudelleen ja että niihin tehtäisiin kaupunginvaltuuston päätösvaltaa vahvistavat muutokset. Aloitteen taustalla oli se, että kaupungin toimiala- ja johtosääntöuudistusten yhteydessä siirtyi valtuustolle kuuluvaa toimivaltaa lautakunnille. Kaupunginhallituksella on lautakuntien päätöksiin nähden ns. otto-oikeus, mutta valtuustolta on tällainen päätösvalta delegointisäännöillä poistettu.
Aloitteen ensimmäinen allekirjoittaja Antti Holopainen (Vas) totesi, että luotu järjestelmä kaventaa vaaleilla valitun valtuuston päätösvaltaa yleisen oikeustajun vastaisesti. – ”Valtuustolle tulisi palauttaa toimivalta keskeisissä toimialojen strategiaa soveltavissa linjaratkaisuissa. Tällaisia asioita ovat ainakin koulujen, terveysasemien ja muiden kuntalaisen kannalta tärkeiden palvelujen lakkauttamisia, supistamisia, perustamisia tai palvelualueiden rajoja koskevat päätökset. Vastaavanlaisia strategian soveltamiseen liittyviä tärkeitä kysymyksiä ovat kaupungin ja kaupunkikonsernin omaisuuteen liittyvä päätösvalta, jonka tulee säilyä yksiselitteisesti valtuustolla.”
Valtuutettujen vallasta puhuttaessa on otettava huomioon myös se, että virkamiesvalta on jatkuvasti kasvanut sitä mukaa kun monimutkaistuneen yhteiskunnan asiatkin ovat monimutkaistuneet. Virkamiehet ovat täysipäiväisiä asiantuntijoita, mutta iso osa valtuutetuista joutuu perehtymään vaikeisiin asioihin vain oman työnsä ohella. Virkamiehiä vastaan on monesti vaikea ”taistella”, kun virkamiehellä on lyödä pöytään satasivuinen asiantuntijaesitys faktoineen, eikä kaikilla luottamushenkilöillä ole kanttia kyseenalaistaa niitä.
Myös kuntien toimintojen yhtiöittämiskehitys on vienyt valtaa valtuutetuilta. Kunnan omistamat yhtiöt elävät omaa elämäänsä demokraattisen kontrollin ulkopuolella. Ovathan yhtiöiden hallinnossa poliittisin perustein valitut luottamushenkilöt, mutta nykyisin tuntuu siltä, että tällainen henkilö muuttuu helposti ”yhtiön mieheksi”.
Politiikantutkija Anne Luomala on väitellyt tohtoriksi politiikan mahdollisuudesta valtuuston talousarviokokouksessa. Hänkin on tullut siihen tulokseen, että valtuuston pelivara on kaventunut ja että keskeisistä virkamiehistä on tullut ammattipoliitikkoja.
”Vaaleilla valitut ovat häviämässä taistelun vallasta”, sanoo Anne Luomala, joka kokosi tutkimusaineiston väitöskirjaansa Lahdesta, Hollolasta, Iitistä, Jyväskylästä, Kempeleeltä, Lapualta, Lempäälästä, Oulusta, Tampereelta, Tuupovaarasta ja Uuraisilta.
”Edustuksellinen politiikka on teknistynyt ja luottamushenkilöiden rooliksi budjettikäsittelyssä jää usein vain hyväksyä tai hylätä virkamiesten esitys. Aloitteellisuuskaan ei välttämättä ole poliitikkojen käsissä. Budjettikäsittely on jo pitkällä, kun edustajat saavat luvut ensimmäistä kertaa silmiensä alle. Valtuustoissa budjetin julkisia käsittelyvaiheita pitäisi olla useammin. Budjetin poliittiseen käsittelyyn pitäisi varata enemmän aikaa ja se täytyisi aloittaa nykyistä aikaisemmin. Voisiko budjettia käsitellä esimerkiksi valtuuston julkisessa seminaarissa jo keväällä ja asettaa esitys julkisesti nähtäville syksyllä kaavaesitysten tapaan”, Anne Luomala kysyy.
Tästä kaikesta huolimatta vaaleilla on iso merkitys. Paljon on valittavista valtuutetuista itsestään kiinni, miten tomerasti he asioihin tarttuvat. Virkamiehistäkin saa otteen, jos haluaa ja osaa. Jos jokin asia – olkoon vaikka budjetin käsittelytapa – halutaan muuttaa, valtuusto voi sen muuttaa. Valtuustoilla on kaikki lainsäädännössä sille säädetyt valtaoikeudet, ja se on enemmän kuin virkamiehillä.
kari.naskinen@gmail.com
