Vihreiden presidenttiehdokas Pekka Haavisto yritti palkata harjoittelijatyöntekijän vaalikampanjaansa 800 euron kuukausipalkalla. Haavisto luopui alipalkkausajatuksestaan, kun asia tuli julkisuuteen ja kävi ilmi, että harjoittelijan minimipalkka vastaavasta työstä olisi työehtosopimuksen mukaan lähes kaksinkertainen.Haavisto itse antoi ymmärtää, että olisi tuota palkkaa maksaessaan ennemminkin hyväntekijä, koska yleissääntönä hän pitää kaiken vaalityön ilmaisuutta.
Haaviston yrittämä kepulikonsti voidaan laskea niihin kuuluisiin ”maan tapoihin”. Jokin aika sitten esimerkiksi MTV3 etsi työharjoittelijoita Helsingin yliopiston viestinnän opiskelijoiden joukosta, 500 euron kuukausipalkalla.
Kaikissa tapauksissa ei ole kyse edes laittomuudesta, sillä työehtosopimusten mukaan tällainen alipalkkaus on mahdollista, jos työ on jatkuvasti ohjattua harjoittelua, jossa työntekijä ei työskentele itsenäisesti. Muissa tapauksissa harjoittelijalle on maksettava palkkaa, joka on 80 prosenttia tehtävänmukaisesta palkasta. MTV3:n tapauksessa harjoittelijoille luvatuissa tehtävissä tämä tarkoittaisi yli 2600 euron kuukausipalkkaa.
Palkatonta työtä tekee vuosittain arviolta 300 000 ihmistä, yli kymmenen prosenttia työvoimasta. TV 1:n MOT-ohjelmassa kerrottiin työttömien aktivointipolitiikan johtaneen järjestelmään, jossa työnantajat poimivat työvoimapoliittisilta kursseilta itselleen sopivia työharjoittelijoita jopa puolen vuoden palkattomille harjoittelujaksoille. Monen kohdalla harjoittelu muistuttaa täyttä työtä, paitsi että siitä ei saa palkkaa. Saa sentään Kelalta normaalin työttömyysturvan, ja lisäksi hänelle voidaan maksaa ylläpitokorvausta 45 euroa viikossa.
Selvä kuin pläkki on, että lakia rikotaan. Lain mukaan nimittäin harjoittelijoita ei saa käyttää korvaamaan vakituisia työntekijöitä. Kuka nämä laittomuudet kuitenkaan tsekkaa, ei kukaan?
Kun yritys ottaa palvelukseensa ilmaisen työharjoittelijan, luulisi idean olevan, että kun henkilö on työhön harjaantunut, hän pääsee vakituiseen työhön. Näin ainakin pitäisi olla. MOTissa esiteltiin kaksi korkeasti koulutettua akateemista työtöntä, jotka tekivät työvoimahallinnon maksaman aikuiskoulutuksen kautta johto- ja konsulttitason töitä harjoittelijoina, ilman palkkaa. Harjoittelujaksot olivat onnistuneet täysin, mutta työpaikkaa he eivät saaneet, vaan harjoittelujaksojen jälkeen he saivat mennä; ainakin toisen tilalle alettiin heti hakea uutta ilmaista harjoittelijaa.
Myös ammattikoululaisten ja yhä useammin ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden työharjoittelu on palkatonta. City-lehden nettisivulla nimimerkki ”Luonnons” kirjoitti kokemuksistaan: ”Ilmaisia työntekijöitä käytetään surutta hyväksi. Ei harjoittelu ole yleensä yhtään mistään kotoisin. Siinä saa tehdä samoja töitä kuin vakinainen väki, ja vaikka hoidat työn hyvin, et useinkaan harjoittelun jälkeen pääse töihin siihen yritykseen.”
MITÄ SEURAAVAKSI: TYÖTTÖMÄT
PAKKOTÖIHIN ILMAN PALKKAA?
Pahempaa on vain tiedossa, kun seuraa uutisia maailmalta. Englannissa suunnitellaan pitkäaikaistyöttömien määräämistä neljän viikon palkattomille työjaksoille. Jos kieltäytyy, jäädytetään sosiaalituet kolmeksi kuukaudeksi.
Työ- ja eläkeministeri Iain Duncan Smith sanoi Daily Telegraphissa, että viesti on yksinkertainen: tee niin kuin käsketään tai tilanteesi muuttuu vielä vaikeammaksi.
Britanniassa noin 1,4 miljoonaa ihmistä on saanut työttömyystukia yhdeksänä vuonna viimeisten kymmenen vuoden aikana. Suomessa pitkäaikaistyöttömiä on Tilastokeskuksen arvion mukaan noin 57 000, mikä on 40 prosenttia viime vuotta enemmän.
Suomen valtio panee työttömyyden hoitoon rahaa satoja miljoonia euroja vuodessa. Suurin osa näistä rahoista menee erilaisille koulutusorganisaatioille ja ilmaisena työvoimana yrityksille, niin pörssiyhtiöille kuin pienille kioskiyrittäjillekin. Tämä on yksi selitys sille, miksi Suomi on kansainvälisen kilpailukykyvertailun ykkönen. Suomalaisten yritysten on helppo kilpailla, kun 300 000 ihmistä tekee niille töitä ilmaiseksi. Lisäksi yrittäjät saavat tolkuttomat määrät erilaisia yhteiskunnan tukiaisia, mm. työ- ja elinkeinokeskuksilta.
Pahasti ovat asiat vinksallaan. Työ- ja elinkeinoministeriö on epäonnistunut kehittäessään tällaisia valtion tukemia koulutusohjelmia työttömille.
Tyypillisiä nollahankkeita ovat ns. valmentavat työelämäkoulutukset. Niistä eivät hyödy muut kuin koulutusta järjestävät yritykset.
kari.naskinen@gmail.com
