Viime vuosisadan parhaan näytelmäkirjailijan Tennessee Williamsin Lasinen eläintarha on Lahden kaupunginteatterissa muuttunut pelleteatteriksi. Ohjaaja Katja Krohn ei ole hallinnut näyttelijöiden puheilmaisua, vaan on tehnyt taitavasta psykologisesta ihmiskuvauksesta pelkkää kiekumista ja keinotekoista ylinäyttelemistä. Kun näytelmä tuli äskettäin televisiosta Mirjam Himbergin ohjauksena (1973), ei katsojan tarvinnut kiusaantua eikä vaihtaa kanavaa, koska näyttelivät osasivat olla niin kuin ihmiset ovat. Sama koskee Paul Newmanin elokuvaa (1987).Hyvä näyttelijä näyttelee niin, ettei se näytä näyttelemiseltä, paitsi jos kysymyksessä on erityisesti ylinäyttelemistä edellyttävä kappale, vaikkapa jotkut hurjat farssit. Samoin lastennäytelmissä tarvitaan poikkeuksellista ilmaisua, minkä avulla pienet katsojat saadaan paremmin ymmärtämään asioiden tai henkilöiden tilaa. Williamsin näytelmät eivät kuitenkaan ole lastenteatteria, joten ne olisi syytä tehdä asiallisesti.
kari.naskinen@gmail.com
