Dokumenttielokuvan Tuntematon emäntä juliste muistuttaa Tuntemattoman sotilaan kansikuvaa. Rinnastus on osuva, sillä sotilaat rintamalla ja naiset kotona miesten hommissa olivat samanlaisia tuntemattomia, taistelujen ja työn sankareita. Elina Kivihalmeen (58) elokuva naisista on varmasti paikkansa ansainnut, sillä ”kotirintaman” naiset ovat historiankirjoituksessa jääneet kovin taustalle verrattuna rintamalottiin, joista sankaritarinoita on väsätty väsymykseen asti.Tuntematon emäntä kertoo niistä elinehdoista, joiden varassa maaseudulla asuneet naiset – äidit, lapset, isoäidit - ponnistelivat sotavuosina 1939-45. Tilanne oli vaikea, koska noin 75 % maatilojen työvoimasta oli sotimassa ja maataloustöistä vastaaminen jäi lähes kokonaan naisten varaan. Naiset pitivät yllä maanviljelystä, karjanhoitoa, puuhuoltoa ja metsätöitä. Alle kouluikäiset lapsetkin joutuivat raskaisiin töihin.
Yksi elokuvan haastateltavista kertoo äidistään, joka sai mieheltään rintamalta kirjeen: ”Sementti alkaa säkeissä varmaankin jäätyä, joten teidän pitäisi siellä ruveta niitä navetan perustuksia valamaan.” Mikäs siinä auttoi, hommiin vain. Lisäksi ilman miestä kamppaileville maatiloille asutettiin emäntien ruokittaviksi kaupungeista sotaa pakoon lähteneitä ihmisiä ja Karjalasta tulleita evakkoja.
Elokuva etsii vastausta kysymykseen, miten sota-ajan naiset pärjäsivät, miten ihmeessä he jaksoivat? Varsinaista vastausta ei tietenkään pysty antamaan, mutta jotenkin sellainen kuva jää, että ei onnistuisi enää.
Elina Kivihalme on kertonut, että monet haastatelluista naisista kokivat ahdistuneisuutta ja katkeruuttakin siitä, että olivat joutuneet jättämään koulunsa kesken. Sota sulki koulut monin paikoin kokonaan, koska opettajat olivat rintamalla ja lasten työpanosta tarvittiin kotona. Kaikesta oli pulaa, kun sodan aikaan sattui vielä katovuosiakin. Useimmat eivät koskaan palanneet koulun penkille.
Elokuvan lopussa käsitellään jonkin verran myös sitä, miten vaikeita tilanteita syntyi sodan loputtua, kun hermonsa pilanneet miehet palasivat kotiin. Siinä oli leikki kaukana, kun äijät ryyppäsivät ja osoittivat mustasukkaisuutta sun muuta sekopäisyyttä. Ei ollut helppoa lapsillakaan, kun kaivattu isä osoittautuikin sodan muuttamaksi raivopääksi tai muuten vain pilalle menneeksi.
”Useat hengissä selvinneet miehet palasivat fyysisesti ja henkisesti rampautuneina. Mitään terapiaa ei siihen aikaan tunnettu. Niinpä naisten tehtäväksi jäi kaikki hoito”, sanoo Elina Kivihalme, jonka oman suvun kautta elokuvan kerronta etenee.
Tuntematon emäntä on hyvä dokumentti, mutta ei mikään kummoinen elokuvallinen elokuva. Se koostuu oikeastaan vain puhuvista päistä ja vanhoista filminpätkistä. Tällaisia dokumenttiohjelmia televisiosta tulee solkenaan, mutta hyvä joka tapauksessa, että tätäkin aihealuetta on nyt asiallisesti dokumentoitu.
kari.naskinen@gmail.com
