Kuntalaki sanoo yksiselitteisesti, että ylin päätösvalta kunnassa kuuluu valtuustolle. Käytännössä näin ei ole. Valtuustoilla ei enää ole edes täyttä budjettivaltaa, jota on hajautettu valtuustotasolta alaspäin, siis kaupunginhallitukselle, lautakunnille ja virkamiehille. Kun Lahden kaupunki kymmenen vuotta sitten perusti ns. sisäisen pankin, delegoitiin sijoitus- ja rahoitustoimen asioista päättäminenkin kaupunginjohtajalle.Iso muutos kunnallispolitiikassa on ollut yhtiöittämiskehitys. Tyypillisiä esimerkkejä ovat kaupunkien isot energiayhtiöt, joiden päätöksenteosta on vaikea saada tietoa, koska osakeyhtiölaki sallii yhtiön toimia ”pimeästi”. Päättävien poliitikkojenkin on vaikea pysyä kärryillä energiayhtiöiden asioista. Demokraattinen kontrolli on vajaata, on syntynyt se paljon puhuttu demokratiavaje.
Valtuustoja on tietoisesti kehitetty sellaiseen suuntaan, että ne pyörittelevät vain isoja asioita, luovat strategioita, visioita ja raameja, tekevät jopa päätöksentekoa kahlitsevia valtuustosopimuksia. Näin vesitetään kunnallispolitiikkaa ja vähennetään äänestysaktiivisuutta.
KOKOOMUS HALUAA RAJOITTAA
VALTUUTETTUJEN ALOITTEELLISUUTTA
Lahden valtuuston puheenjohtaja Ilkka Viljanen (Kok) kummeksui pari viikkoa sitten pidetyn kaupunginvaltuuston talousarviokokouksen jälkeen sitä, että valtuutetut olivat rohjenneet tehdä muutosesityksiä kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirran (Kok) ja kaupunginhallituksen sorvaamaan budjettiesitykseen. Pääsyylliseksi Viljanen osoitti taas sosialidemokraatit, jotka saivat läpi lisäyksen sosiaali- ja terveyspuolen määrärahoihin.
Kokoomuksen mielestä valtuustolla ei pitäisi olla tällaista valtaa. Samaa yrittivät porvarit viimeksi, kun valittiin uutta sosiaali- ja terveyspuolen toimialajohtajaa. Käytännöllisesti katsoen sanelupäätöksellä aiottiin viedä valtuustossa läpi kokoomuslaisen hakijan valinta. Perusteltua kuitenkin oli demarien vaatimuksesta käsitellä asia avoimesti valtuustossa, sillä kysymys on sentään apulaiskaupunginjohtajatasoisesta virasta.
Luottamushenkilöistä on tullut enemmän järjestelmän puolustajia kuin kansalaisten asiamiehiä. Kuntalain kanssa tämä on ristiriidassa. Laki korostaa valtuuston roolia kunnan toiminnan, talouden ja kuntakehityksen ohjaajana, samoin kunnan asukkaiden itsehallinnon ensisijaisena toteuttajana.
Kunnallistieteen professori, orimattilalainen Aimo Ryynänen onkin huolissaan siitä, että ihmiset ovat vieraantuneet kunnallispolitiikasta, koska heidän vaaleilla valitsemansa valtuutetut eivät enää päätä asioista – eivät valtuutetut päätä sähkön tai kaukolämmön hintojen korotuksista, niistä päätetään energiayhtiöissä.
”Jos vahvistuu käsitys siitä, että kansalaisten äänellä ei ole merkitystä, vaan asioiden tosiasialliseen ratkaisuun vaikuttavat ns. asiantuntijoiden ja kabinettien mutkikkaat neuvottelu- ja välitysmekanismit, ei vieraantumista ole ihmeteltävä”, sanoo Ryynänen.
”Luottamus kansanvaltaiseen järjestelmään edellyttää, että kansalaiset tietävät, miten päätökset syntyvät, kuka niistä on vastuussa ja miten ne pannaan täytäntöön.”
VIRKAMIEHISTÄ ON
TULLUT POLIITIKKOJA
Yhteiskuntatieteiden tohtori Anne Luomala toteaa väitöskirjassaan ”Politiikan mahdollisuudet valtuuston talousarviokokouksessa” (9.4.2010), että valtuuston pelivara on kaventunut. Keskeisistä virkamiehistä on tullut ammattipoliitikkoja, ja vaaleilla valitut luottamushenkilöt ovat häviämässä taistelun vallasta.
Anne Luomala ja kansanedustaja Tuomo Puumala (Kesk) käsittelevät asiaa nyt Kunnallisalan kehittämissäätiön julkaisemassa kirjassa ”Budjetti – julkinen salaisuus vai salainen julkisuus”. Heidän mukaansa edustuksellinen politiikka on teknistynyt, ja luottamushenkilöiden rooliksi budjettikäsittelyssä on jäänyt usein vain hyväksyä tai hylätä virkamiesten esitys. Eikä aloitteellisuuskaan ole välttämättä poliitikkojen käsissä.
Kun Lahden demarit nyt olivat aloitteellisia, ei sitä Kokoomuksessa katsottu hyvällä. Ei yllättävää, että Anne Luomala päätyi tuloksiinsa tutkittuaan asioita mm. Lahdessa ja Hollolassa.
Jotakin sentään on Lahdessa yritettykin. Antti Holopaisen (Vas) kesällä laatimassa aloitteessa 33 valtuutettua yli puoluerajojen esittivät, että kaupunginhallitus ottaisi toimialojen perustamisen yhteydessä laaditut delegointisäännöt uudelleen arvioitaviksi ja valmistelisi niihin valtuuston päätösvaltaa vahvistavat muutokset.
Toimialauudistusten yhteydessä siirrettiin valtuustolle kuuluvaa valtaa lautakunnille. Kaupunginhallituksella on lautakuntien päätöksiin nähden ns. otto-oikeus, mutta valtuustolta päätösvalta on delegointisäännöillä poistettu. Tällainen järjestelmä on kaventanut vaaleilla valitun valtuuston päätösvaltaa yleisen oikeustajun vastaisesti. Valtuustolle tulisikin palauttaa toimivalta keskeisissä ratkaisuissa.
kari.naskinen@gmail.com
